On se kumma, kun ei muka ehdi kirjoitella!

Siinähän se tuli. Ja nimenomaan muka.
Tosin onhan tässä oikeastikin ollut kaikenlaista Jouduimme tammikuun alussa hyvästelemään mummoni ja lisäksi palasimme koulun takia Vaasaan niin treenitkin ovat jääneet vähän vähälle.

Pepsikin oli muutaman päivän meidän kanssa Vaasassa

Takajalka vaan näkyi yhtenä iltana, kun Moska oli mennyt edeltä nukkumaan :D

 Kisoissa ollaan käyty pari kertaa, kun niihin oli ilmoittauduttu jo aiemmin.
6.1. oltiin Lagun kisoissa Seinäjoella. Kahdelta agiradalta HYL; ensimmäisen keskeytin läpijuostun puomin kontaktin takia ja toisen keskeytin rimojen räkimisen takia. Moskan vire oli aivan uskomaton...alkoi mennä jo yli. Meni läpi ohjauksista ja vinkui radalla koko ajan, vaikka on normaalisti ihan hiljaa. Rimatkin tipahtelivat siksi, ettei yhtään keskittynyt.
Kolmas rata saatiin rämmittyä kokonaan läpi, kun siinä ei ollut kontakteja :D Tuntui hyppäävän oikein varman päälle (korkealle ja pitkälle) huomautuksen jälkeen. Pitkästä aikaa sekoitti rytmin kepeillä, mutta sekin jo kertoo vireestä. Myös oma ohjaamiseni oli kamalaa hissuttelua, kun kisapaikalla sattunut välikohtaus yhden ihmisen kanssa painoi mieltä.. Pitäisi oppia unohtamaan tuollaiset, mutta vielä en sitä taitoa osaa.
Video kaikesta huolimatta:

Rataantutustumisessa suunnittelin neloselle vastakäännön, kutosen jälkeen sokkarin ja paremmin ajoitetun valssin. Mutta kun ei, ei vain pää pysynyt kasassa yhtään.

Sitten oli 11.1 kisat Maalahdessa Pawsilla.
Ekalla radalla päästiin ihan jopa kolmannelle esteelle eli puomille... Taas juoksi läpi - tai no pysähtyi, mutta tasamaalle. Nyt en kuitenkaan poistunut suoraan radalta vaan kokeilin palauttaa sen puomille (harmi, ettei koko puomia saanut noissa kisoissa uusia). Kun yksi toimintatapa ei tuntunut toimivan niin sitten kokeillaan muuttaa toimintatapaa.
Toisella radalla saatiin vihdoin kontaktit toimimaan! Voittajafiilis! :D Toki vähän kovemmalla äänensävyllä, mutta kuitenkin. Keppien epäonnistumisen laitan kokemattomuuden piikkiin tuossa vireessä; keppikulmia ollaan tehty jos jonkinlaisia, mutta vire on ollut matalampi. Keppien jälkeisellä hypyllä myöhässä ja kroppa ei kyllä osoittanut tarpeeksi takaakiertoon. Putkella ei tullut mieleenkään, että se sinkoaisi okserille asti :D Lopussa katosi jo ajatus koko toiminnasta :D Olin vain supertyytyväinen, että kontaktit toimivat vihdoin!

Kolmannella radalla pystyin keskittymään muuhunkin kuin kontaktien karjumiseen. Palaset loksahtelivat pitkästä aikaa kohdilleen eikä radalla ollut sitä tavallista kaaosmaista fiilistä. Moska kuunteli ja oli ehkä jopa normaalia hitaampi. Alkoi taas usko löytyä, että kyllä se tästä :) Toiseksi viimeisestä rimasta 5, mutta palkinnoille päästiin silti luokan ainoalla tuloksella.

Tokotreeneissä ollaan myös käyty ja sieltä on vain positiivista muisteltavaa :)
Jääviä ollaan tehty nyt niin, että lähetän Moskan kiertämään jotain, lähden itse kävelemään pois päin ja huikkaan siitä käskyn. Aluksi Moskan oli todella hankalaa pysähtyä minun liikkuessa, mutta nyt se sujuu jo hyvin.
Seuruussa alkaa olla kestoa eikä tarvitse enää pelätä, että pienestäkin väsymyksestä ryhti lässähtää. Juoksun kanssa on tosin vielä tekemistä, kun joko pomppii tai ravaa liian hitaasti.
Hypyn/jäävien paluissa koira alkaa olla mukavan rento ja pysyy paikoillaan hyvin.
 Pepsikin teki käskytettynä avoimen juttuja. Liikkeestä seisomisessa kääntyi perääni ekalla kerralla, mutta korjauksella muisti hyvin homman juonen. Mutta suurin ylpeyden aiheeni: luoksetulon pysäytys toimi mahdottoman hienosti!!

1,5 viikkoa sitten talvikelit tuntui olevan vielä kovin kaukana...

Tällä hetkellä Moska sairastaa kennelyskää.. Sitä on täällä nyt tosi paljon liikkeellä. Ainakin nyt näyttäisi siltä, että aika vähällä pääsi; kolmas yskäpäivä menossa ja tänään yskiminen on ollut ihan vain yksittäisiä kertoja. Tähän jatkoksi pitäisikin sitten tulla juoksut helmikuun alussa. Ensimmäisenä merkkinä juoksuista on kaatuneet korvat :D

Yksi video vielä... Käytiin yhtenä päivänä pesettämässä auto isän työpaikalla. Moska sattui olemaan kyydissä ja mentiin aluksi pihalle odottelemaan. Isä kurkkasi jossain vaiheessa sisälle, jolloin ilman remmiä ollut Moska meinasi livahtaa saman tien sisälle. Mentiin sitten sisälle ihmettelemään eikä sitä tosiaan pelottanut tuollainen kovaa ääntä pitävä härveli :D Remmissä se oli siksi, ettei tosiaan mene liian lähelle. Hauska tyyppi :D 

Tänään käytiin Tomun ja Pepsin kanssa nauttimassa kauniista pakkaspäivästä. Talvi on vihdoin tullut tännekin! Moska ei yskän takia päässyt tietenkään pakkaseen juoksemaan ja Tyynen varpaita alkoi paleltaa heti eli se pääsi takaisin lämpöiseen autoon. Tomua ei mikään pikkupakkanen (-22) häiritse! 

Olen vihdoin anonut Tomulle poikkeuslupaa osallistua kisoihin ja siirtoa EJ-rekisteriin. Jos se pysyy terveenä niin voi olla, että päästään ekoihin aksakisoihin helmikuussa... :)