Ensimmäiset startit kolmosissa

Kokkolaan oltiin ilmoittauduttu jo ennen luokkanousua, mutta sitten oman seuran iltakisoissa ylitoimitsijana toiminut seurakaveri yllytti, että päästäisiin vielä keskiviikon iltakisoihinkin. Ei sitten vaan voinut vastustaa kiusausta lähteä kokeilemaan... Ja voi kun jännitti startata Moskan kanssa kolmosissa :)

Ensin oli hyppyrata. Kaksi rimaa tuli alas eri tavalla kuin yleensä; nyt se vain ponnisti jotenkin huonosti ja tippui riman päälle. Ei ollenkaan sellaista pelkkää räkimistä, joihin yleensä lopetan radan.

Sitten agilityrata. Nolla oli niiiiiiiin lähellä! Radan jälkeen biletettiin Moskan kanssa ihan varmana nollasta. Sitten joku tuli sanomaan, että "voi harmi sitä rimaa". ETTÄ MIKÄ RIMA?!?!?! En siis ollut itse ollenkaan huomannut viimeisen riman tippumista, ja kyllä sitten meinasi harmittaa.

Viimeisenä vielä agilityrata, jossa oli monta meille vaikeaa kohtaa. Keinu meni sinne päin ja itse tipuin kartalta sen jälkeen. Nykyään pystyn kuitenkin jo korjailemaan jonkun verran enkä vain totea, että oho, meni jo. Jotain kehitystä/tottumista sentään on tapahtunut tuon nopeuden kanssa :) Kaikkia vaikeita kohtia ei kuitenkaan päästy edes kokeilemaan puomilta tippumisen takia. Uusimisen jälkeenkään ei ollut tarkoitus jatkaa muuta kuin korkeintaan yksi hyppy, mutta arvasin Moskan livahtavan kontaktilta edellisen radan pikapysähdysten jälkeen. Ei Moska onneksi jälkikäteenkään näyttänyt siltä, että olisi itseään pahemmin satuttanut.

Moska oli jotenkin hillitympi ja hitaampi moneen muuhun starttiin verrattuna. Mielessä kävi monta kertaa, että voisiko se olla kipeä/jumissa, mutta kun mitään muita kummallisuuksia ei lenkeillä tai kotona näkynyt niin lähdettiin torstaina vielä Kokkolaan kisaamaan. Kisat oli kovan tuulen takia siirretty halliin.
Ekalla radalla mokasin kepit ihan itse, kun jarrutin liian voimakkaasti ja Moska kääntyi katsomaan, että mitä se ämmä siellä huutaa. On muuten vaikeaa uusia esteitä, kun Moska pyörii jaloissa eikä sille tahdo saada näytettyä suuntaa :D Niin kuin se keinun jälkeisen esteen uusimisessa lähtikin väärälle esteelle...

Jälkimmäisellä radalla en osannut itse rauhoittua, ja olisi pitänyt lopettaa jo ensimmäiselle rimalle, jos kerran tämän rimoista huomauttamisen haluaa ottaa tavaksi. Tai no pakkohan niille on jotain yrittää tehdä, kun rimavirheet ei ole mitään satunnaisia vahinkoja..

Nyt pidetään taukoa aksakisoista. Kyllä nyt on jo sen aikakin! Kesällä olisi ajatus keskittyä enemmän muihin lajeihin ja miettiä aksaa aktiivisemmin taas syksyllä :)