Nyt se on vihdoin ohi! En jännittänyt BH-koetta siksi, etteikö se menisi läpi vaan sen vuoksi, että siinä on niin turkasen paljon seuruuta eikä sen onnistuminen ole meille mikään itsestäänselvyys. Moska jostain syystä paineistuu pitkässä seuruussa ja jää ihan vaikka vain kesken suoran pätkän yhtäkkiä seisomaan hakatun näköisenä. Ollaan koko kesä työstetty tätä naksutellen, lelulla palkaten ja hyvästä vireestä huolehtien.
En siis jännittänyt, enemmänkin pelkäsin seuruun pilaamista koetilanteessa, johon ei ihan oltu valmiita. Treenit olivat kuitenkin menneet hyvin niin en viitsinyt peruakaan. En ollut ikinä käynyt edes katsomassa BH-koetta ja olisin toivonut näkeväni pari suoritusta ennen meitä. Mutta tietenkin se pahin pelko toteutui ja aloitettiin numerolla 1. Olin ihan lukossa, kun en tiennyt kuinka uskaltaa kehua jne.
Remmissä seuruu meni vielä ihan hyvin, arvosanalla erinomainen. Henkilöryhmässä ahdistui ihmisistä (???!) ja siitä alkoi meidän alamäki. Oman paniikkini takia en osannut yhtään kehua ja sitä kautta rentouttaa koiraa niin toiseen henkilöryhmään lähdettiin jo valmiiksi ahdistuneen/paineistuneen koiran kanssa. Jätätti, vaati useita käskyjä liikkeelle lähdöissä. Siitä vapaana seuruuseen, toinen toistemme ahdistusta pahentaen. Liikkeelle lähdöissä vaati pari-kolme käskyä ja jokaisen käännöksen yhteydessä jäi paineistuneena seisomaan paikoilleen. Käskytin uudelleen, houkuttelin, taputtelin reittä että sain sen mukaan. Arvosanalla tyydyttävä (ihme että edes se!). Treenikaveri kyllä sanoi, ettei se näyttänyt niin pahalta miltä tuntui (ilmeisesti sitten ne pätkät, kun lähti mukaan...).
Liikkeestä istuminen muuten ihan hyvä, mutta vaati taas tuplakäskyn liikkeelle lähdettäessä. Arvosanalla erittäin hyvä.
Liikkeestä maahanmenossa jälleen tuplakäsky lähdettäessä, mutta muuten jo parempi ilme. Luoksetulovauhti olisi voinut olla vähän nopeampi, perusasento jäi vajaaksi (tuomari ei ilmeisesti huomannut, kun palautteessa sanoi, että perusasentoon tulo hyvä). Arvosanalla erittäin hyvä.
Paikallamakuussa ei kuulemma huomautettavaa. Koira oli jo onneksi rentoutunut vähäsen luoksetulon aikana! Minä sen sijaan en, kun koko paikallamakuun ajan kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja loppupalautteessa oli todella kova työ pitää itsensä kasassa. Arvosanalla erinomainen.
Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään ihmeellistä ja siitä selvisin ilman traumoja.
Nyt ollaan sitten ihan hukassa jatkon kanssa. En tiedä, kuinka jatkaa ja mikä on se todellinen ongelma(t). Fakta on kuitenkin se, että kokeisiin ei ole asiaa ennen kuin tällaiset ongelmat saadaan ratkottua. Nukuttiin käytännössä koko päivä pahaa mieltä pois ja olin niin valmis lopettamaan koiraharrastukset. Illalla sain itseni liikkeelle ja lähdettiin yhdentoista jälkeen pienelle pyörälenkille. Viilennyt ilta, irti juoksevat koirat, metsä ja pyörä olivat kuitenkin sen verran terapeuttisia, että pikkulenkin loppupituus oli n. 14km. Löydettiin uusia reittejä, pysähdyttiin uimaan ja kiivettiin kävellen Joupiskan laskettelurinteen päälle. Kotona oltiin yhden aikoihin. Joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti