Mieli oli virkeä loppuun asti, mutta kroppa petti. Torstaina aamulla kaikki oli kunnossa, mutta äidin työpäivän jälkeen Tyyne ei meinannut pysyä enää ollenkaan pystyssä. Perjantaina aamulla eläinlääkärissä todettiin, että paras ratkaisu olisi varmasti päästää vanhus pois; ehkä kasvain, ehkä verenvuoto päässä..
Lähdettiin vielä hetkeksi pois, kun odoteltiin että äiti pääsee töistä myöskin saattelemaan Tyyneä. Viimeisen yhteisen tunnin aikana käytiin metsässä ihmettelemässä. Liikkuminen oli kuin pienen pennun kävelemään opettelua; askel, horjahdus, askel, mukkelismakkelis. Metsässä silmistä ei loistanut sitä samaa pelkoa tuosta oudosta kropasta kuin kotona. Tohkeissaan se tutki kolot ja heinät niin kuin kunnon metsästyskoiran kuuluukin eikä välittänyt horjuvista jaloista. Mutta sitten se väsyi, eikä jättänyt enää kysymysmerkkejä. Oli aika kiivetä autoon, kävellä kahden rakkaimman ihmisen vierellä eläinlääkärin huoneeseen ja sanoa viimeiset hyvästit. Kiitos Tyyne kaikesta, olit aivan uskomattoman suuri ja ainutlaatuinen persoona ♥
 |
| Viimeisen metsäkävelyn kuvia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti