Haastetta pukkaa

Ounou, Riikka haastoi vastaamaan "muutamaan" kysymykseen...ja vielä kaikkien koirien osalta! No, superhiljainen työpäivä onkin hyvä käyttää tähän :D Tosin sen verran huijaan, etten aio haastaa ketään uutta.

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”

1. Mikä on harrastamistanne lajeista suosikkisi?
Kyllä se taitaa olla edelleen agility. Toisaalta se on myös tutuin laji... Viime kesänä päästiin ensimmäistä kertaa tutustumaan ihan kunnolla pk-puolen lajeihinkin, ja varsinkin hausta voi tulla vielä kova haastaja agilitylle. 

  2. Mikä on isoin tuho, minkä koirasi on tehnyt?
Pepsi ei ole koskaan tainnut tuhota yhtään mitään, Tyynekin on vain varastanut ruokaa. Tomu tuhosi nuorempana pöydän laatikostosta puiset vetokahvat ja järsi muutaman laturin johdon, mutta kyllä Moska vie voiton. 
En nyt tiedä kumman määrittelisin isommaksi; vuokra-asunnon muovimattolattiasta revitty pala (lähes oven levyinen) vai auton takaosan repiminen auki ja kaikkien sieltä löytyvien johtojen katkominen.. Ehkä kuitenkin tuo jälkimmäinen. 
 
3. Mitä koiraharrastuslajia koirasi harrastaisi, jos se saisi valita vain yhden?
Pepsi harrastaisi temppuilua, vaikka se ei mikään varsinainen laji olekaan (koiratanssi?). Turhanpäiväiset, hyvän mielen takia opetellut temput ovat Pepsin lemppareita. Temppuja onkin kertynyt aika pitka lista...

Pepsi hymyilee

 

Pepsi vilkuttaa

"tassut ylös!"

Tyyne ei ole meillä ollessaan varsinaisesti harrastanut mitään, mutta sen kanssa on kokeiltu hieman agilityä, tokoa ja verijälkeä. Rodun huomioiden mieluisinta olisi varmasti metsästys (ja sitä se onkin edellisessä elämässään tehnyt), mutta minun kanssa kokeilluista parhainta oli ehdottomasti verijälki! Vaikka kaverikoiratoimintakin on Tyynen mieleen. Ja vaikka kisat eivät olekaan tavoitteena niin kyllä me käydään joka kesä tekemässä muutama jälki. 

Tomu taas tykkäisi tokosta. Se tahtoo tehdä juuri niin kuin on opetettu ja meinaa revetä liitoksistaan sanallisista kehuista.

Vanha kuva, mutta se on vaan niin söpö! Tomu 1v

Moska harrastaisi varmaan hakua. Agilitykin on kyllä ihan superrrrrrkivaa, mutta kyllä metsässä juokseminen on silti Moskan juttu. Kun vaan päästään kunnolla vauhtiin haussakin niin luulen, että haku voittaa agilityn :) Metsässä juoksemista ja itsenäisempää toimintaa. 

Liivit taitavat tarvita hieman tuunausta

4. Millainen koiranohjaaja olet?  
Tämä oli paha kysymys! Ja ärsyttävä... onko mitään vaikeampaa kuin pohtia omaa toimintaansa rehellisesti? 
Innostun uusista asioista todella helposti, mutta puolet asioista jää toteuttamatta. Suunnittelen todella korkealentoisia ja pikkutarkkoja juttuja, mutta vain pieni osa treeneistä menee samaa korkealentoista linjaa. Olen sanonut olevani epäjärjestelmällinen ihminen ja se kyllä meinaa väkisinkin heijastua koiranohjauksessakin - vaikka olen varsinkin Moskan myötä yrittänyt päästä siitä piirteestä eroon. Myönnän olevani herkästi ärsyyntyvä ja kovaääninen...joskin Tomun kanssa on ollut pakko opetella näistä suurimmaksi osaksi pois. Hyvä näin, vaikka siinä onkin ollut itselleni paljon työtä.  

5. Mikä koirassasi on parasta?
Tyyne on kokonaisuudessaan niin helppo, kiltti ja rauhallinen. Toisiin koiriin se suhtautuu välinpitämättömästi, kaikki ihmiset ikään katsomatta on kivoja, käyttäytyy hyvin remmissä ja julkisilla paikoilla ja kotona, osaa olla yksin kotona, kaikki hoitotoimenpiteet on helppoja... Tyynen motto olisi varmastikin "kaikki käy". 

Pepsissä parasta on se into, kun pääsee tekemään yhdessä. Teinipoikana se teki kaikkensa yhteistyötä vastaan, mutta ehkä juuri siksi sen nykyisellä työskentelyinnolla on erityinen paikka sydämessäni. Kummatkin oltiin yhtaikaa teini-ikäisiä ja siinä sitten kaksi teiniä löi päitään yhteen :) 

Tomu on vaan niin söpö. En ehkä osaa selittää sitä Tomun syvintä olemusta, mutta... Se on yhden ihmisen koira, joka palvoo omaa ihmistään koko sydämestään. 16-kiloinen koira menee yllättävän pienelle sykkyrälle oman ihmisensä syliin. Se tahtoo tehdä juuri niin kuin sen oma ihminen on sille opettanut. Se kulkee irti missä tahansa ja on kotikoirana muutenkin ihan äärettömän helppo.

Moska sitten.. Sen huumori on niin omanlaistaan, mutta se on niin parasta! Jos huumorintajuni ei olisi kohdannut Moskan huumorin kanssa, olisi tähänastinen elämä ollut varmasti yhtä hlvettiä :D Ilmankos sillä on tuollainen nimikin, kun molemmilla on yhtä kieroutunut mieli.. Ja vaikka se tekee töitä ihan täysillä niin silti sillä on aina se tietty pilke silmäkulmassa.

6. Mikä on koirassasi haastavinta?
Tyyne...ei siinä ole enää mitään haastavaa. Turha haukkuminen on vain ärsyttävää, ei sinänsä haastavaa. Meille tullessaan Tyyne oli muuten niin helppo, mutta irtipitäminen oli todella haastavaa, kun lähti hajujen ja varsinkin liikkuvien (rusakoiden) perään. Ei se ollut tottunut sellaiseen irtioloon, että olisi pitänyt pysyä lähellä. Ajan ja iän myötä tämä kuitenkin helpottui eikä hajujen kanssa ole enää mitään ongelmaa. Liikkuvien perään lähtee edelleen, mutta onneksi niitä ei ole tullut vastaan pitkiin aikoihin *kopkop puuta*.

Pepsi on ollut aina Tyynen vastakohta.."kaikki ei todellakaan käy!". Se on aina kertonut kovaan ääneen eriävän mielipiteensä. Ei se toki hampaitaan ole koskaan käyttänyt, mutta negatiivinen asenne varsinkin toisia koiria ja lapsia kohtaan on ollut haaste. Lapsipelko pitää pintansa, mutta kimppalenkit toisten koirien kanssa sujuvat nykyään ongelmitta.

Tomun suurin haaste on sen pehmeys ja arkuus uusien asioiden kanssa. Ja se, ettei meinaa päästä jännistä/pelottavista asioista yli. Tosin haasteet vähentyivät varmaan kolmasosaan kilpirauhaslääkityksen jälkeen.

Tuntuu, että vasta tutustun Moskaan ja Moskan haasteisiin. Se on niin nuori vielä, etten oikein tiedä mikä menee iän/kehityksen piikkiin ja mikä on pysyvää. Ehkä se on kuitenkin taipumus reagoida kaikkeen turhan dramaattisesti. Komennettaessa se näyttää siltä, että vähintään hakkaan sitä. Kun tilanne on ohi, ravistelee ja jatkaa kuin mitään komennusta ei olisi koskaan ollutkaan. Tästä aika tyypillisestäkin piirteestä onneksi varoitettiin jo ennen Moskan kotiutumista niin olen osannut reagoida tilanteisiin oikein.

7. Minkä rotuista koiraa et ottaisi?  
Näitä olisi paljonkin. Lyttykuonoiset tai muuten rakenteeltaan erikoiset rodut eivät ole minun juttuni. Pitkäkarvaiset rodut ovat myöskin poissuljettuja, koska itselläni ei ole mitään mielenkiintoa panostaa turkinhoitoon. Ja monet rodut eivät vain viehätä, enkä osaa eritellä siihen mitään syytä.


8. Kuinka päädyit nykyiseen rotuusi ja tuleeko sinulle samanrotuisia jatkossakin?
Ensimmäinen käppänä tuli vanhempien päätöksestä, ja Pepsi tuli sitten ihan vahingossa ensimmäisen kuoltua 2-vuotiaana. Jos joskus vielä otan pikkukoiran niin käppänä on kyllä vahvoilla. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, etten ole ottamassa enää pikkukoiraa. 

Tyyne oli toinen vahinko. Tarkoitus ei todellakaan ollut ottaa saksanseisojaa, mutta tutun kautta tuli mahdollisuus pelastaa yksi luonteeltaan aivan mahtava koira montulta. Hetkeäkään ei ole tarvinnut tuota pelastusta katua, mutta ainakaan pentua en ota suunnitellusti ei-metsästävään kotiin. Saksanseisoja on kuitenkin rotuna niin mahtava, että ehkä vielä joskus tuollainen vastaava uutta kotia tarvitseva.... 

Pyrri tuli, kun etsin ensimmäistä omaa koiraa harrastuskaveriksi. Mietin pyrrin, kelpien ja aussien välillä, mutta silloin pyrri kiehtoi eniten. Edelleen se on mielestäni kiehtova rotu, ja joskus haluan ottaa toisenkin. En varmaan vielä seuraavaksi, mutta joskus. 

Kelpietä olin haaveillut tosiaan jo ennen Tomua. Kun lähdin miettimään seuraavaa harrastuskaveria, oli rotuvalinta selvä melkein alusta asti. Välissä tosin meinasi tulla jo bc, mutta silloin oli tarjolla vain narttupentu ja pojilla oli vielä pallit (eikä leikkautus ollut vielä käynyt edes mielessä). 
Ja ihan varmasti tulee toinenkin kelpie! 


9. Mielenpainuvin hetkesi koiraharrastuksen parissa?  
Voivoi...en minä tiedä. Ehkä ensimmäiset agilitykisat, kun jännitin niiiiin kovasti ja sitten kuitenkin tehtiin Pepsin kanssa kaksi voittonollaa. Samalla saatiin osallistumisoikeus nuorten cupin finaaliin (en edes tiennyt silloin, että mikä se sellainen cup oli ja miten muka yhtäkkiä pääsin finaaliin :)) Ja sitten vielä tuomarina ollut Anne Savioja tuli palkintojenjaon jälkeen erikseen kättelemään ja onnittelemaan hienoista radoista. 

Ekat kisat 2007. (c) Meeri Alanko

10. Paras koulutus/kouluttaja, jonka opissa olet ollut ja miksi?
Tätä en pysty erittelemään! Olen ollut niin monessa hyvässä koulutuksessa ja saanut ratkaisevia apuja niin monelta suunnalta. 


11. Jos koirasi olisi biisi, mikä se olisi?
Valitan, tähän ei nyt enää riitä ajatus :D