17.11.2013

Agilitytreenien surkea loppu

Maanantaina tehtiin agilitytreeneissä samaa rataa kuin edellisen perjantain kuukausitreeneissä. Ja hyvä niin, koska perjantain huonosti menneet treenit olivat jääneet vaivaamaan. Yhteistyö tuntui toimivan oikein pätevästi! Hienot kontaktit, hyvät kepit, kokosi paremmin hyppyihin kuin perjantaina... Vasta esteellä 23 tuli ongelmia. Esteelle tultiin kovalla vauhdilla ja hyppy piti kiertää takaa. Parin metrin päässä suoraan hypystä, suoraan juoksulinjalla näkyi kuitenkin putki. Sinnehän se sujahti. Uudestaan, uudestaan, uudestaan...ja vielä uudestaan. Varmistin kierrettävän siivekkeen näkyvyyden, vältin lähettämistä eli vain "päästin" sen takaakiertoon, käskytin, palkkasin käteen. Kovaääniset "huomautuksenikaan" eivät saaneet Moskaa edes harkitsemaan hypylle kääntymistä. Kun lopulta sain sen kääntymään hypylle, juoksi Moska siitä ohi. Kun viimein saatiin onnistunut suoritus niin ohjaajallakin oli niiiin hiki :D Edelleen tuo kohta vaivaa, mutta eipä olla päästy treenaamaan...

Jäähdyttelylenkillä väistin pienellä heinikkoisella soratiellä vastaan tullutta treenikaveria ja liukastuin jäätyneeseen lätäkköön. Muljautin nilkkani enkä päässyt sen kaatumisen jälkeen enää ylös, kun jalka ei kestänyt yhtään painoa. Treenikaveri kävi hakemassa auton hallin pihasta, laittoi jalkaan kylmää sekä siteen, äitini tuli hakemaan meidät hallilta ja sitten lähdettiin päivystykseen. Ja jalka oli KIPEÄ. Itkin, tärisin ja meinasin oksentaa kivusta. Onneksi kuvissa ei kuitenkaan näkynyt murtumaa eli vika on ilmeisesti nivelsiteissä. Lääkäri kun ei muuta sanonut kuin "murtumaa ei ole, lasta jalkaan ja kepit mukaan". Nyt ollaan maanantaista asti kuljettu keppien varassa ja jalka alkaa nyt sunnuntaina vasta kestämään vähäistä kävelyä ilman keppejä. Tähän asti olen ollut täysin yksijalkainen.
Ollaan koirien kanssa majailtu äidin luona Seinäjoella ja äiti on onneksi auttanut koirien lenkeissä.




Perjantaina Minna lähti meidän seuraksi hallille. Onneksi Moskalla ei ole mitään ongelmaa irtoamisessa niin sain vain lähetellä sitä putkiin ja kepeille keskeltä kenttää. Tosiharrastaja ei vähästä lannistu ;)

 


Yksi treenikaveri sanoi niin hauskasti, kun Moskakin aina teloo itseään; "Sellanen koira ku emäntä ja vastoinpäin.

Hallistahan toki poistuttiin asiaankuuluvalla tavalla. Minna oli lähtenyt pihalle kävelemään koiriensa kanssa ja itse jäin vielä Moskan kanssa halliin. Lähdin pian perään ja yritin työntää melko painavaa ovea auki niin paljon, ettei se pamahtaisi heti kiinni. Käteni kuitenkin lipsahti ja lensin kynnyksen yli naamalleni sorapihaan... Onneksi se vain nauratti, mutta lähellä oli, ettei tullut uudestaan todella kipeää! 


Tylsästä viikosta huolimatta Moska malttaa välillä jopa maata paikoillaan

Löydettiin ihan sattumalta kaupan ale-laarista Tomulle samanlainen ruokakuppi kuin se Moskan käsittelyssä räjähtänyt!
Lauantain kisat siis peruuntuivat meidän osalta, mutta kävin silti talkoilemassa sisäänheittäjänä. Harmitti kyllä niin paljon, kun ei päästy kisaamaan... 
Sunnuntaina olin katsomassa Sari Kärnän tokokoulutuksessa. Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä Moskan kanssa ihan koirakkona, mutta eipä sitten menty sinnekään. Mukava oli kuitenkin vierestäkin seurata :) 

Kovasti toivon, että päästäisiin joulukuussa oman seuran kisoihin! 

Tomu pitää seuraa mahan päällä makoilemalla :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti