Koska blogin kirjoitus on aloitettu kauan Tyynen kotiutumisen jälkeen niin jos vähän kertoisin Tyynen taustoja.
Tyyne on muuttanut meille vasta hieman yli 5-vuotiaana. Ei kuulemma toiminut metsällä oikein ja sen vuoksi sitä uhkasi lopetus. Tutun kautta Tyyne päätyi meille "eläkekotiin" Ivalosta asti. Ensimmäisenä päivänä se kiersi tontin ja asunnon läpi, kaatui sohvalle makuulle ja oli kuin kotonaan :) Kotiutuminen ja ulkokoirasta sisäkoiraksi siirtyminen sujuivat täysin ongelmitta. Oli se sisäsiisti, mutta tietääksemme elänyt suurimman osan ajasta häkissä ulkona.
Olen aina sanonut, että Tyyne on syntynyt sisäkoiraksi perheen keskelle. Voi kuinka se nautti alusta alkaen rapsutuksista ja sohvasta. Olihan meillä tuolloin iso aidattu takapihakin, mutta harvoin Tyyne siellä viihtyi. Ruokaa varasteli ekoina vuosinaan aina tilaisuuden tullen. Olimme tottuneet kääpiösnautsereihin niin emme osanneet varautua, että tuollainen 62-senttinen koira pääsee helposti varkaisiin pöydille. Pullat ja keksit katosivat ruokapöydältä, sokeripussi tyhjättiin keittiön tasolta, 2-kiloinen paistikin katosi hellan päältä.. Kylläpä komeroiden kaappeja ja roskiksiakin sidottiin kiinni, kun Tyyne oppi aukomaan ovia :)
Tyyneä kiltimpää koiraa ei olekaan. Se on hurmannut kaikki tapaamansa ihmiset ja toiminut hienosti Kennelliiton alaisessa kaverikoiratoiminnassa. Se on muiden koirien siivellä päässyt puuhastelemaan agility- ja tokokentille. Vaikka se ei oikeastaan koskaan mitään oppinutkaan niin aina se on ollut yhtä iloisena mukana puuhastelemassa. Nyt askel alkaa hiljalleen hidastua, mutta mitään oikeita ongelmia sillä ei ole. Kuulo ja näkö toimivat välillä liiankin hyvin ja ruoka maistuu aivan yhtä hyvin kuin aina. Toivottavasti Tyyne saa vielä monta tervettä vuotta meidän kanssa! :)
Tyyne agilityhallilla neljä vuotta sitten. Tyyne on aina tehnyt tuota "ulvomista", kun on iloinen ja innoissaan :)
Ja tällaisenkin reissun se on ehtinyt tehdä: http://www.veidols.com/koirat/jouluseikkailu.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti