Juhannus treenaten

Omat juhannussuunnitelmani menivät pieleen, joten yhtäkkiä meillä olikin kolme täydellisen vapaata päivää. Nukuttiin pitkään ja valvottiin myöhään, treenattiin paljon, käytiin heppalenkeillä... Moskakin pääsi pitkästä aikaa heppalenkille, kun näin kylmillä keleillä ei tarvitse samalla tavalla pelätä käärmeitä :) Itselleni riittävän pitkät yöunet tulivat enemmän kuin tarpeeseen!

Agilityä käytiin treenaamassa kolme kertaa. Tehtiin SM-kisaratojen vaikeimpia pätkiä. Alan ehkä vihdoin oppia, kuinka Moskan kanssa kuuluu tässä vaiheessa "uraa" treenata. Olen tainnut jämähtää liikaan nuoren ja kokemattoman koiran treeneihin, enkä ole haastanut koiraa tarpeeksi. Kisoissa on tullut epäonnistumisia, kun vire onkin korkeammalla eikä treeneissä asioita ole vaadittu riittävän haastavissa olosuhteissa.
Ohjaajalle lisää vauhtia ja samaa kiireasennetta kuin kisoissa. Enemmän merkkauksia, enemmän vastuuta koiralle hoitaa omat hommansa. Kepeille laitoin kaksi kaarta kertomaan, että sinne nyt vain täytyy jarruttaa eikä kakkos- tai kolmosväliä voi jättää pujottelematta. Saatiin esiin ihan samoja virheitä kuin kisoissakin, mutta nyt päästiin korjaamaan ja palkkaamaan oikeista. Kepeilläkin Moska oli pariin kertaan ihan solmussa tai joutui alittamana kaaren, kun hätäili liikaa.
Itselläni on nyt hyvä fiilis Moskan treeneistä ja omista ahaa-elämyksistä. Treenimotivaatio nousi aivan uudelle tasolle uusien ajatusten myötä.
Tomuunkin saatiin ihan uudenlaista vauhtia agilityradalle parempien namien myötä! Kokeilin jokin aika sitten ostaa tokoa varten jotain koirien raakoja pakaste"lihapullia", mutta nyt ajattelin kokeilla niitä Tomulle agilityssäkin. Kyllä pinkoi pyrriäinen lujaa! Tomu on niin kaavoihin kangistunut, etten tahdo saada sitä millään läpi kontakteista. Sillä on turhan hitaat pysäytykset kontakteilla, mutta vaikka kuinka yrittäisi vapauttaa ja heittää namia tai laittaa namia alastulolle niin se vain tunnollisesti yrittää pysähtyä. Pieni putkiaivo.. :)
Torstaina meillä oli myös Pepsi mukana. Maailman paras pieni snautseri oli niiiiin innoissaan, että aivan meinasi kyyneleet nousta silmiin. Sehän on koko kevään kärsinyt pahasta suutulehduksesta, hampaita on pitänyt poistaa ja suussa on ollut pahoja haavaumia. Nyt se on ollut taas vähän parempi, joten ajattelin ottaa sen ihan vain mielenvirkitykseksi mukaan. Ilman rimoja ja yhdellä putkella vähän puuhasteltiin eikä kukaan ulkopuolinen olisi varmasti koskaan arvannut sen olevan sairaslomalainen - niin virkeä se oli! Lenkillä päästeli menemään tohkeissaan ja hallissa viipotti mahdotonta vauhtia.

 

 

Tokossa on ollut ajatus Tomun SM-tokojoukkueeseen osallistumisessa. Tomu on tehnyt paljon odottelua ja häiriöitä; esim. paikallamakuuta odotellessa Tomu vaipuu usein omaan kuplaansa eikä sitten kykene enää menemään ensimmäisellä käskyllä maahan. Myös yksittäiset häiriöt saavat sen vilkaisemaan muualle niin, ettei kuuntele enää käskyjä. Treenit näihin tuntuvat todella tehonneen! Se saa edelleen katsoa muualle odotteluaikoina ja vilkuilla häiriöitä, kunhan samalla kuuntelee ja vilkuilusta palauttaa kontaktin saman tien.

Luoksetulon pysäytykseen ei tunnu löytyvän tehokasta keinoa terävöittää pysähdystä. Kyllä se Tomuksi pysähtyy ihan kivasti, mutta olisi sillä vielä varaa parantaa. Seuruussa on alkanut innostua jopa liikaa ja on päässyt hieman edistämään. Jäävien taakse palaamisia ollaan tehty erillisinä paloina.

Moska on tehnyt lähinnä kestoa seuruuseen. Ollaan lelun avulla saatu esiin oikein kivaa seuruuta innokkaalla ilmeellä. Lisäksi se on tehnyt jäävien erotteluja kennelleirillä neuvotun mukaan, mutta on se kuuntelu edelleen ihan mahdottoman vaikeaa Moskalle. Luoksetuloon on saatu vauhtia ja röyhkeyttä sillä, että apuohjaaja on pitänyt Moskaa kiinni ja hihkuen juoksen karkuun. Tulee niin innoissaan, ettei ehdi miettiä raville tiputtamisia ennen eteentuloa.

 

Uusia lenkkimaastoja etsimässä

Jäljelle ehdittiin kahteen kertaan nurmelle. Hienoa, tasaista työtä Moskalta! Kulmissa edelleen nameja, mutta suorilla jo pitkiä pätkiä ilman nameja ja tyhjien suorien välissä yleensä vain yhdellä askeleella nami. Esineilmaisua ollaan tehty sisällä ja siinäkin alkaa olla jo ajatusta.

 

Hakua käytiin treenaamassa sunnuntaina. Pelattiin haamuilla ja lähempänä olevilla maalimiehillä. Pitkästä aikaa todella onnistunut treeni! (lue: ei päässyt kertaakaan jäljelle). Otti hajuja selvästi ilmasta ja lähti hyvällä innolla. Parilla maalimiehellä se piti lähettää uudelleen, kun kääntyi liian aikaisin mm. kaatuneen puun takia. Kiintorulla on vain liian iso Moskalle ja se aukeaa aina... Pitää käydä lyhentämässä rullaa jossain.

 

 

Haun jälkeen käytiin vielä Heidin kanssa tekemässä pienet tottistreenit. Vein Moskan paikallamakuuseen eikä se meinannutkaan lähteä, vaikka vieressä tehtiin seuruuta, noutoa, luoksetuloa ja eteenmenoa. Tylsyyttään meinasi välillä nuuskia maata tai napsia hyttysiä, mutta niistä kyllä huomautin.

Moska tutustui pääasiassa esteisiin. Ensimmäisellä yrityksellä ponkaisi esteestä vauhtia, mutta kun ymmärsin laittaa palkan eteen (=ei ajattele liikaa minua), alkoivat pomput olla kunnollisia. Kapulankin se sain ensimmäistä kertaa suuhunsa ja hyvin sujui senkin kanssa.

 



 

A:lla Moska alkoi olla jo turhankin innoissaan.. :D Lisäksi tehtiin eteenmenoa, kun nyt oli apurikin. Vaikka Moska näki, mihin lelu viedään, meinasi eteenmenosta silti tulla banaanin muotoinen. Eiköhän se siitä kokemuksen myötä, kun tämä oli vasta kolmas kerta eteenmenotreeniä :) Seuruussa Moska oli superkiva ja kestoakin tuntui olevan hyvin. Itse asiassa Moskalla oli kokonaisvaltaisestikin aivan loistava treenifiilis enkä olisi millään malttanut lopettaa tekemistä.