Nollakoira Moska

Meille tarjoutui mahdollisuus päästä agilityn SM-kisoihin nollakoirakoksi, ja intoa täynnä lupauduttiin tehtävään. Itsekään en ole 10 agilityvuoteni aikana päässyt kertaakaan arvokisoihin, joten tämä oli todella mahtava tilaisuus päästä kokeilemaan arvokisojen ratoja ja fiilistellä ilman tulospaineita hienon koiran kanssa :)
Lagun joukkueessakin olimme varakoirakkona, mutta (onneksi) emme joutuneet kisaamaan. Kokeneemmat konkarit kisasivat joukkueen lopulta todella hienolle sijalle 7/79! :)

Sunnuntaina 7.30 valmiina tutustumaan rataan. Alkuun ajattelin, ettei me selvitä radasta kunnialla :D Mutta kun rataa vain pyöri edestakaisin niin se alkoi sittenkin tuntua mahdolliselta.
Ensimmäisen yrityksen mokasin heti alkuunsa; juoksin kartalta tippuneena neljännen esteen ohi ja jäin ihmettelemään, että missäs se este oli. "Otatko alusta uudestaan" kävi tuomarin pyyntö ja sitten vain nöyränä takaisin lähtöviivalle. Seuraavaksi päästiin kepeille, jotka Moska aloitti väärin. Uusin, uusin vielä, taisin uusia kolmannenkin kerran ennen kuin jostain kuului "JATKA!". Niin, olinhan minä saanut ohjeistuksen, että nollakoirana ei jäädä hinkkaamaan mitään, mutta siinä tilanteessa se tuli vain refleksinä. Loppuradalla ei sitten ollut oikein minkäänlaista rytmiä (mm. Moska tippui okserin takariman päälle, kun rytmitin vekin miten sattuu) ja yritin vain nolona selviytyä radan loppuun... Vielä uusi yritys ja tuomarilta ohjeistusta, että pitäisi vain jatkaa virheistä huolimatta rataa, jotta saadaan jonkinlainen käsitys ihanneajasta. Se pieni häiritsevä häpeän tunne sentään helpotti, kun tuomari oli niin ystävällinen! Vieläkään kolmannellakaan yrityksellä en saanut kepeille vientiä onnistumaan edellisen esteen huonon ohjauksen takia, mutta muuten kyettiin noudattamaan ohjeita.
Ihanneajaksi tuomari asetti lopulta 37s, kun meidän aika oli ollut n. 34s. Aika vikkelä Moska oli ihan kisaajiinkin verrattuna, vaikka tuntui ettei se kulkenut ihan yhtä hyvin kuin normaalisti.

Iltapäivällä oli sitten finaalirata. Kepit sössittiin ensimmäisellä yrityksellä, mutta muistettiin olla uusimatta niitä ;) Rataantutustumisessa en jostain syystä tajunnut, että puomin jälkeisessä elämässä olisi pitänyt vähän selkeämmin kertoa, kumpi putken pää on oikea. Muuten taidettiin selviytyä ihan hyvin; rimat pysyi ja Moska kääntyi hienosti. Kontakteilla en vaatinut kunnon pysäytystä ja voi olla, että tämä vielä kostautuu... Halusin vapauttaa sen ennen kuin ainakaan varastaa, koska tuolla ei ollut sitä korjaamismahdollisuutta :D

Ja putkisössimisen takia päästiin uudestaan radalle. En ehtinyt edes minuuttia levätä radan jälkeen eikä ajatus ehtinyt vielä miettimään putkella tapahtunutta, joten samalla ohjaussuunnitelmalla mentiin. Lämminkin oli jo tuossa vaiheessa päivää eikä jalat todellakaan kulkeneet yhtä hyvin kuin ensimmäisellä radalla :D Kakkosrima onnistuttiin tiputtamaan, kepit onnistui (JEEE!), putkeen vientikin onnistui melkein. Aika oli n. 44s ja ihanneajaksi asetettiin 46s. Tuomari oli kuulemma kehunut hyväksi nollakoirakoksi ja sekuntejakin olisi kuulemma saanut vielä pari pois :)