Käytiin illalla ratsastamassa ja mentiin sen perään treenaamaan vähän tokoa ja keppejä.
Seuruu alkoi tuntua tosi hyvältä! Kovasti yrittää vielä liian eteen, jos en ole tarkkana. Mutta asento pysyy parempana oikealla paikalla ja ajatus alkaa muutenkin olla oikea.
Ja perään sitten niitä keppejä. Jätin verkot pois kokonaan eikä Moskalla ollut aavistustakaan, mitä "kepit" tarkoitti. Voi että kuinka harmitti! Kuja-verkko-kaarisysteemi on kuitenkin toiminut niin monella koiralla, Tomullakin. Mutta sitten Moska oppi pujettelemaan vain verkkoja... Vaikka se muuten ajattelee hienosti niin agilityssä tahtoo vauhti viedä voiton.
En halunnut laittaa verkkoja enää takaisin, koska tuntui vähän siltä, että kyllä ne kortit on jo katsottu. Laitoin Moskan remmiin ja sen avulla ohjasin kepit läpi. Vähän Moskaa kyllä ahdisti tuollainen, mutta keppien ja palkkasanan jälkeen syöksyi palkan kimppuun ihan yhtä innoissaan kuin aina ennenkin. Ei se onneksi enää jää murehtimaan asioita, enemmänkin tuo on pelkkiä draaman tekemistä - sen Moska on osannut pennusta asti ;) Kun itse vain pysyi rauhallisena, ei Moska muistellut pahalla.
Parin toiston jälkeen otin remmin pois ja johan alkoi sujua. Hidas se oli, mutta tässä vaiheessa sillä ei ollut mitään väliä. Ihan varmasti vauhti vielä palaisi, se on nähty monta kertaa. Ja alkuongelmien jälkeen lähetykset eri kulmista onnistuivat ja kevyt vedätyskin sujui. Kerran tai kaksi yritti kaaren ali, mutta korjasi uudella yrityksellä.
Keppien jälkeen tehtiin vielä pari keinua. Vein palkan valmiiksi eteen ja seisoin itse paikallani pitämässä keinua. Ekalla kertaa Moska kävi kyllä keinun päässä makuulla, mutta nousi heti ja palasi luokseni. Uudella yrityksellä teki kuitenkin hienosti ja kolmannella kerralla luotti taas selvästi enemmän tekemisiinsä.
Lauantaina kepitettiin vähän lisää. Ekalla kerralla Moska yritti alitella kaaria, joten laitoin remmin kiinni yhdeksi kerraksi. Sen jälkeen ei taas ongelmia. Ja vauhti oli yhden yön aikana tehnyt jo hyvän paluun! Kulmia, liikettä, paria estettäkin alle... Ehkä näissä on vielä toivoa. Alunperin olin varma, että kepit on ainoa este, jonka osaan varmasti opettaa ... niinpä niin taas, kantapään kautta pitää oppia kaikenlaista.
Lisäksi treenattiin lähelle tulemista ja Hannan kanssa aloitettuja niistojen jarruja. Komeasti hyppäsi taas vain päin ensimmäisellä yrityksellä. On se melkoinen pakkaus...
Kotona ollaan treenattu melkein jokaisella iltaruualla kaukojen vaihtoja. Nämä on niiiiiin pitkä projekti. Malttaa aika hyvin jo pitää jalkansa paikallaan ja ollaan kyllä edistytty paljon, mutta on tästä vielä tosi pitkä matka siihen, että kaukot olisivat valmis liike.
Tällainen oli muuten lumitilanne tasan vuosi sitten, 8.4.2012. En ole itse edes osannut kaivata vielä lumetonta aikaa, kun olen nauttinut niin paljon lämpöisemmistä keleistä ja pitkistä, aurinkoisista päivistä. Mutta ehkä lunta tosiaan on hieman enemmän kuin aiemmin tähän aikaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti