Pääsiäisen treenit yhdessä postauksessa

Ihan alkuun, Tyyne täytti torstaina 28.3 12 vuotta!
Päivääkään ei ole tarvinnut katua, että pelastettiin entinen metsästyskoira piikiltä. Tyyne on niin mainio tyyppi ja sopeutui paremmin kuin hyvin perhekoiraksi.

Kun ei vain ehdi viikonloppuisin istahtaa koneelle niin pitkäksi aikaa, että ehtisi ajatuksella kirjoittaa treeneistä... Mutta ei se mitään, kirjoitellaan sitten kaikki yhteen, pitkään postaukseen!
Ennen pääsiäistä oli melkein kahden viikon totaalitauko treenaamisesta, koska oma energia ja jaksaminen meni ihan muihin juttuihin. Vaikka Moskalla riittää energiaa loputtomiin, pärjää se vallan loistavasti pelkillä lenkeilläkin tuollaiset ajanjaksot. Onneksi niin!

Torstaina oltiin lupaavien treeneissä. Ratatreenissä oli teemana sylkkärit, joita ei oltu aiemmin tehty varmaan koskaan. Ennakko-odotusten mukaisesti ohjaajaa kohti tuleminen oli vaikeaa. Moska alkoi varsin nopeasti ennakoimaan käännöstä eikä meinannutkaan tulla lähelle...tämän seurauksena laskeutumissuuntakin oli aivan väärä. Muistuttelin muutaman kerran "kii"-käskyä ja sylkkärit oikealla kädellä alkoivat olla aika hienoja. Vasemmalla kädellä tehdyt sylkkärit vaativatkin paljon enemmän työtä, kosa Moska on aina ollut kankeampi siihen suuntaan. Lisää vain lähelle tulon vahvistusta ja rutiinia sylkkäreihin, tämä treenikerta oli kuitenkin jo hyvä alku.
Radalla oli rengaskin, joka on ollut Moskalle se mörköeste. Ah niin ihana (not!) hajoava rengas hajosi syksyllä ja läsähti Moskan päälle eikä Moska uskaltanut sen jälkeen mennä lähellekään rengasta. Nyt rengas on sujunut jo jonkun aikaa hienosti ja Moska hyppää sen jopa mielellään. Joten eiköhän se hajonnut nyt treeneissä... Magneettien kanssa on takuttu vaikka kuinka kauan ja edelleen ne irtoavat liian herkästi. ONNEKSI Moska ei juurikaan enää säikähtänyt renkaan hajoamista... Nyt kun kisaesteetkin on pitänyt ottaa isomman hallin takia käyttöön, saadaan treenattua hajoamattomallakin renkaalla... En edes tajunnut tätä ennen kuin kouluttaja sanoi asiasta. Tästä lähin ei vilkaistakaan hajoavan renkaan päälle! Pitäköön hienoutensa grrrr...
Toisella puolella tehtiin hyppytekniikkaa. Olen tottunut tekemään hyppytekniikat maksikoirankin kanssa niin, että rimat ovat siivekkeiden jalkojen päällä (eli korkeutta on suurin piirtein pahvimukin verran). Nyt rimat olivat 30-senttisiä, mutta se on kuulemma ihan hyvä korkeus maksikoirille. Pitäisikin kaivaa omat vanhat muistiinpanot esille jostain... Korkeus oli kuitenkin selkeästi liikaa pikkuMoskalle. Hyppi kyllä, mutta epävarmasti ja huonon näköisesti. Kouluttajakin kyllä totesi, ettei näytä nyt hyvältä. Vaihdoin aika nopeasti hyppytekniikan keinuun. Keinua madallettiin hieman, mutta se oli kuitenkin jo aika lähellä oikeaa korkeutta. Moska oli nyt hoksannut jutun idean aivan sairaan hienosti! Juoksi päähän täysiä ja heitti makuulle. Sain vedättää, sain jäädä jälkeen, sain ottaa sivuetäisyyttä... Valmiilla palkallakin syöksyi hienosti makuulle. Keinu päästettiin tippumaan heti, kun oli selvästi makuulla. Ketjutus toimii juuri niin kuin olin ajatellut! Eiköhän tästä vielä hyvä keinu tule !

Perjantaina lähdettiin treenaamaan tokoa ja perään vähän aksaa.
Seuruu tuntui yllättävän hyvältä. Paitsi että Moska on alkanut edistää. Idea kontaktista alkaa kuitenkin olla parempi eikä ryhtikään lysähtänyt enää niin pahasti kättä irrottaessa. Kainalossa olevasta lelusta ei tajua edelleenkään mitään.
Nouto oli superrrrrhieno! Tahtoo niin kovasti lähteä kapulalle, juoksee miljoonaa, nostaa todella sievästi ja palauttaa hyvällä vauhdilla. Tehtiin pari vauhtinoutoa ja ampui niissäkin ihan täysiä leluun kiinni. Ei merkkiäkään siitä arastelusta, jota jossain vaiheessa ilmeni kapulan pudottamisessa. Vielä pari lyhyttä heittoa ja palautus eteen. Tätähän ollaan tehty loppujen lopuksi tosi vähän. Ekalla kertaa jäi hieman kauas, mutta käsillä auttamalla korjasin sen hyvään paikkaan. Pää oli minun makuuni hieman alhaalla, mutta nosti nenänsä kuitenkin selkeästi paremmin kuin aiemmin. Yhden korjauksen jälkeen tuli hyvään paikkaan ja suoraan. Tosin pienellä käsiavulla vielä. Irrotusta ollaan treenattu sisällä metallilla ja se kyllä näkyi! Irrotti vasta käskystä vaikka otin kapulasta kiinni. Veti irrotuskäskyllä pään pois kapulalta vaikka itse pidin kapulaa paikallaan, mutta ei liikuttanut takapuoltaan senttiäkään taaksepäin! Jesjes! Jossain vaiheessa sen oli todella vaikea irrottaa ja pysyä silti paikoillaan.
Aksajutuista tehtiin ensin keppejä. Isä on suurentanut meidän kaaria Lagun keppeihin sopiviksi, joten ehkä tämä on nyt se oikotie onneen verkkojen poistamisessa... Alunperinkin olin suunnitellut, että siirtyisin kujasta suoraan kaariin, mutta kun kaarien suurentaminen aina unohtui niin otinkin sitten verkot käyttöön. Aloitin parin verkon vaihtamisesta kaariin, kun olin aivan varma että Moska tulee kaarista läpi. Mutta sehän pysyikin kepeillä hienosti! Nopeasti pääsin siihen, että alussa ja lopussa oli kummassakin kaksi verkkoa ja loput välit olivat kaaria. Jonkun verran Moska sekoili rytmissä, alitti yhden kaaren ja yritti sitten vielä jatkaa. Jotenkin tuntuu, ettei se kepeillä (tai hyppysuorilla) hallitse vielä vauhtiaan. Nyt varsinkin keskittyi tosi hyvin, mutta kun vauhti kiihtyi niin rytmi sekosi. Verkot on kuitenkin olleet tosi suuri tuki. Rutiinia ja toistoja niin eiköhän se siitä helpotu.
Halliin oli jäänyt ihan alkeistason rallattelurata ja ajattelin tekeväni sen nopeasti loppuun minirimoilla. Se ei ollutkaan ihan niin nopea kuin ajattelin. Ekalla kerralla roiskaisi puomin kontaktin todella törkeästi, ei meinannutkaan pysähtyä. Järkytyis syvästi (en ole toipunut vieläkään!), koska tähän mennessä se on aina HALUNNUT pysähtyä kontaktille. Ja sitä HALUA olen sitten rakentanutkin alusta asti, pysähdys ei saa olla mikään välttämätön pakko. Ärjäisin järkyttyneenä ja täysin refleksinä vähän turhan kuuluvan "hei!" ja Moskakin tajusin siinä vaiheessa, että hups. Uudella yrityksellä mateli melkein puolivälistä puomia sen näköisenä, että tahtoisi pysähtyä varmuuden vuoksi jo puolivälissä alastuloa... raukka. Onneksi sen herkistelykausi on jo mennyttä aikaa eikä se jäänyt murehtimaan ärjäisyäni sen pidempään. Itse sain suuremmat traumat ärjäisystäni, kun ehdin jo miettimään kuinka pilasin hienosti sujuneen kontaktiopetuksen jne. Moskan tuntien vauhti puomille palaa ennen kuin ehdin kunnolla edes murehtia koko asiaa...
Toinen ongelma radalla oli parin esteen (!) suora. Mutkaputkesta tultiin suoraan muuri, hyppy ja sitten toiseen mutkaputkeen. Tässä kävi sama rytmitysongelma kuin kepeillä, kun vedätin. Moska ei vain osannut sovittaa askeleitaan ja hyppäsi ihan liian kaukaa tipahtaen melkein suoraan (mini)riman päälle. Jätin sitten palkan suoran päähän ja jatkoin vedättämistä. Mutta Moskapa juoksi suoraan edessä olleeseen mutkaputkeen, ei ollut puhettakaan että olisi malttanut pysähtyä lelulle... Putken jälkeen kyllä juoksi onnellisena pallon luo. Jatketaan siis näidenkin treenaamista...

Perjantaina käytiin myös Isossakyrössä mummon luona ja hyödynnettiin mahtavia lenkkimaastoja:

Sukkulan pääsiäisrallit

15kk

Popom!

Ojan yli

Lauantaina kävin alkajaisiksi kouluttamassa alkeisryhmän rästitreenit. Tomu teki ennen treenejä vähän tokoa. Seuraamista ja liikkeestä seisomista. Jäävissä tarvitsee vielä pienen käsiavun, mutta toisaalta ollaan tehtykin niitä aika vähän. Tomu on kyllä niin näppärä tokokoira!
Treenien jälkeen Moska teki seuruuta ja keppejä. Seuruu ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Ryhti lysähti ja edisti pahasti. Kepeille jätin heti verkot vain alkuun ja loppuun. Muihin väleihin kaaret. Pelkät kepit sujuivat hienosti, mutta kun otettiin vauhtia renkaalta (ei arastellut yhtään!) tai putkelta niin sekoili taas välillä rytmissä.
Puomikin tehtiin pari kertaa eikä ollut hidastelusta enää tietoakaan.
Treenien jälkeen käytiin ratsastamassa upeassa kevätsäässä. En olisi ikinä uskonut, että uskaltaisin ottaa Tomunkin joskus mukaan...mutta otin kuitenkin! Aluksi Tomu vain haukkui selkäkarvat pystyssä, mutta hyppäsin vain selkään ja lähdettiin matkaan. Vähän ajan päästä jouduin jo sanomaan Tomulle, että nyt suu kiinni. Olihan se hiljaa sen jälkeen, mutta yritti jatkuvasti lähteä omin luvin takaisin tallille... Raukka oli vähän järkyttynyt :D Jossain vaiheessa pystyi vähän jopa rentoutumaan, mutta sekös vasta järkyttävää olikin kun hevonen lähti ravaamaan! Moska rallatteli tuttuun tapaan edellä, mutta Tomu tuli hyvän välimatkan päässä takana. Kyllä se lopulta selvisi hengissä 12-13km:n lenkistä, mutta ei se tainnut nauttia hetkeäkään :D

Sunnuntai aloitettiin ratsastusretkellä - tosin tällä kertaa ilman Tomua. Lyhyempi ja rauhallisempi lenkki hevoselle, Moska kyllä juoksi ihan koko ajan :)
Illemmalla käytiin treenaamassa ilmaisuja Emmin kanssa. Näitä pitäisi nyt ruveta tekemään oikein tosissaan niin olisi sitten mukavampi jatkaa hakuilua keväämmällä. Moska teki kahdessa osassa, kummallakin kolme toistoa. Lähtee hyvällä vauhdilla maalimiehelle, ottaa irtorullan hyvin jos se on kunnolla näkyvillä. Jos rulla oli lähellä maalimiestä, Moska yritti ihan varovasti vain lipaista maalimiestä poskelle. Kyllä se rulla silti joka kerralla löytyi. Mälvää kapulaa inhottavan paljon palautuksessa ja pari kertaa tiputtikin sen ihan vahingossa. Näytölle oli kiire (ainakin on ymmärtänyt, mistä se palkka tulee!) eikä meinannut malttaa pitää rullaa suussa tarpeeksi pitkään. Tätä korjailtiin joka kerralla, vaikka paransikin loppua kohden.
Käytiin välissä kahvilla ja jatkettiin sitten hallille, koska Emmi oli luvannut katsoa meidän seuruuta. Ja saatiinkin hyviä vinkkejä! Nyt korjataan paikkaa taaemmas, koska ryhti ei kuulemma oleellisesti muutu, mutta alkaa edistää ja silloin asento muuttuu omituiseksi. Lelulla palkkaamisesta oli myös puhe, samoin namipalkan suunnasta ja ajoituksesta. Tuntuu kyllä jo niin toivottomalta koko seuraaminen...
Puomi vielä kahteen kertaan. Hienosti stoppasi ja vauhtiakin oli.

Malttoi se hetkeksi pysähtyäkin illalla

Ja vielä maanantai. Lähdettiin hallille treenaamaan seuruuta edellisen päivän opeilla. Ja neuvothan toimivat! Hienoja pätkiä ja nyt huomasin oikein kunnolla, kuinka pahasti Moska yrittikin edistää. Noin pienellä koiralla oikea paikka tuntuu olevan yllättävän takana. Lisäksi tehtiin pari hienoa noutoa. Luovutus oli jo parempi, kun nenä ja kapula nousivat ylemmäs.
Loppuun tehtiin keppien aloitusta tarjoamisen kauppa. Olen tämän todennut ennenkin mutta totesin taas; olisi pitänyt alunperinkin opettaa kepit ihan toisella tavalla. Tomulle kaaret toimivat todella hienosti, mutta tuollaiselle "enemmän vauhtia, vähemmän ajatusta" -tyypille joku toinen metodi olisi saattanut olla parempi. No mutta nyt mennään näillä. Tehtiin siis ihan vain ekaan väliin hakemista. Vasemmalta puolelta sujui hienosti, oikea puoli oli huomattavasti vaikeampi.
Treenien jälkeen käytiin vielä ratsastamassa. Reipas lenkki, 14km hieman yli tunnissa. Loppumatkasta laavulla tavattiin ihan mahtava pariskunta, ja Moska saikin miehestä kunnon leikkikaverin. Riehuivat keppien kanssa kauan aikaa eikä olisi ikinä arvannut, että Moska oli juuri treenannut ja juossut 13km.

Illalla oli aika palata Vaasaan. Tänään aamulla varmistui asunto kesäksi Seinäjoelta. Päästään rivitalon päätyasuntoon, vain 4km:n päähän agilityhallilta :) 

Kevät!