Ekat aksakisat, niiin siistiä!

Ollut näköjään kesätaukoa bloginkin kirjoittamisessa... Kauan jaksoinkin kirjoitella lähes joka treeneistä. Treenaaminen on jatkunut ihan normaalisti, kirjoittaminen ei.

Viikonloppuna startattiin Moskan kanssa ekoissa virallisissa aksakisoissa. Alkuperäisenä tarkoituksena ei ollut kisata ihan noin nuoren koiran kanssa (18kk 2vk), mutta kun luvattiin lähteä agirotuun sisarusjoukkueeseen niin samalla sitten ilmoitin sen lauantaille kahteen kisaan. Se kuitenkin osaa kaikki esteet ja kykenee suorittamaan radan turvallisesti niin eipä kisaamiselle ollut mitään estettä.

Meidän oma halli on ollut pari viikkoa pois käytöstä mattoasennusten takia niin käytiin keskiviikkona Vaasassa treenaamassa vähän keppejä, keinua, rengasta ja kontakteja. Kennelleirin jälkeen on alkanut sekoittamaan rytmiä kepeillä tosi helposti...ei sopineet joustokepit Moskalle yhtään :/ Lähti kyllä oikein, mutta aina parin kepin jälkeen rytmi sekosi.
Sama juttu torstaina, kun treenattiin vain keppejä. Ongelma alkoi kyllä korjautua paremmin kuin keskiviikkona, mutta joutuu selvästi vielä miettimään hirmu paljon kepeillä. Pää menisi paljon lujempaa, mutta kun kroppa ei ihan vielä pysy mukana. Ja totesin, että minun pitää olla ihan hiljaa Moskan pujottelun aikana. Pepsin kanssa olen tottunut hokemaan keppejä ja kehumaan, mutta Moska menee vain sekaisin siitä jatkuvasta höpöttämisestä. Ja oli muuten taas vaikeaa muuttaa omaa toimintaansa, kun on monta vuotta tehnyt samalla tavalla! Mutta ihan kauhean luottavainen olo ei jäänyt kisoja ajatellen... Olin kuitenkin koko ajan ajatellut, että kepit on varmemmalla mallilla.

Lauantaina eka rataantutustuminen klo 10.10. Etukäteen ajattelin jännittäväni ihan kamalasti, mutta olinkin todella rento ja ainoastaan nautin kaikesta. Vähän ennen rataantutustumista täpisin hetken, mutta tutustumisessa se pienikin jännitys katosi. Lähdettiin onneksi jo neljäntenä, kun koiria oli kuitenkin 75.
Viikonlopun tavoitteena oli, että Moska malttaa lähdössä ja kontakteilla. Olin etukäteen päättänyt, että jos se niissä yrittää varastaa niin korjaan kuten treeneissäkin. Yhtään en antaisi periksi! Moska malttoi kuitenkin TODELLA hienosti! Olin niin ylpeä pienestä sähikäisestäni! Itse sössin kolmoshypyn ja kepeilläkin hätäilin. Riman tiputtaminen hieman harmittaa, koska kisoissa en voi niihin puuttua kuten treeneissä...

Alussa ei meinannut millään löytää oikeaa rakoa mihin istua :D Loppu ei näy enää videolla, mutta kehän ulkopuolella oli Moskan pallo odottamassa. Juostiin yhdessä pallon luo, Moska hyökkäsi pallon kimppuun ja lähti takaisin kehään :D Toinen olisi niin kovin tahtonut jatkaa... Ei se radalle asti ehtinyt, kun huikkasin sen takaisin, mutta hämmentyi ja jätti pallon kehän puolelle. Ei voinut pieni kelpie ymmärtää, miksei kisapaikalla saanutkaan rallatella pallon kanssa esteiden ympärillä.
Radan kuvannut Jenny sanoi, että vieressä oli jotkut jutelleet, että onpa ihana kelpie. Niinhän se on! :)

Toinen rataantutustuminen olikin vasta 18.50... eli todellisuudessa joskus seitsemän jälkeen, kun aikataulut olivat hieman myöhässä. Pitkä päivä odotella, mutta Moska oli suurimman osan ajasta häkissä. Kun häkin peitti niin se makoili ihan rauhassa ja sai vähän levättyäkin. Jos sitä olisi kuljettanut mukana remmissä niin olisi kiskonut koko ajan radalle ja olisi ollut varmasti todella väsyksissä illan startissa. Oli se häkin ja kaikkien tavaroiden kantaminen kisa-alueelle vaivan arvoista, kun auto oli kuitenkin sen verran kaukana. Yksin reissaaminen on ihan mukavaa siihen asti, kun pitäisi siirtää koira, häkki, reppu ja pari pussillista tavaraa kisa-alueelle.. :D

Toista rataa en jännittänyt sitäkään vähää kuin ekaa. Ekasta oli jäänyt niiiiin hyvä mieli, etten meinannut malttaa odottaa seuraavaa rataa. Kepit takkusivat taas vaikka maltoin itse ihan hyvin :/ Kaareva linja oli vielä liian haastava, kun Moskalla on ollut muutenkin paha taipumus ohitella esteitä. Viimeisteen ohitukseen en edes kerinnyt reagoida niin siitä hylkäys. Rima harmittaa varmaan eniten, koska siihen on niin vaikea puuttua kisoissa. Kun treeneissä linja on kuitenkin ollut aina ehdoton niin onko reilua yhtäkkiä salliakin tiputtelu...

Yöksi lähdettiin Sirpan ja Rontin kanssa Härmälä campingiin. Tällaiseen yhden yön majoitukseen oikein passeli pieni mökki, mutta pidempää aikaa en noin tiiviillä majoitusalueella viihtyisi.

Sunnuntaina jatkettiin sisarusjoukkueessa. Hiemanko mahtavaa, että saatiin joukkue sisaruksista! Ja varakoirakin oli samaa pentuetta!
Rataantutustuminen oli vasta klo 15.15 niin alkupäivän sai vain ihailla toisten suorituksia ja pukukulkuetta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minä tietysti unohdin juoda tarpeeksi... Viisi minuuttia ennen rataantutustumista alkoi huipata ihan kunnolla enkä enää uskaltanut lähteä hakemaan vettä teltalta. Onneksi Tapio toi vettä rataantutustumisen aikana niin sain edes tutustuttua loppuun. Hain koiran teltalta ja totesin, että verensokerikin taitaa olla matalalla. Tietysti verensokerimittari ja pillimehut olivat autolla ja meidän joukkue neljäntenä lähtijänä... Onneksi Outilla oli radan vieressä syötävää niin sain sokerin nostettua ja olo ehti parantua ennen rataa. Ihanaa kun on tuollaisia ihmisiä ympärillä :)

Tavoitteena oli kuulemma voittaa kaikki, kun nallikalliolaiset ovat ennenkin voittaneet alo-joukkueet :D Moska lähti ensimmäisenä, koska tiesin, että se repeäisi liitoksistaan kun näkisi muiden menevän ensin. Enkä ilmoittautumisvaiheessa tiennyt, että radan reunalla saa olla joku pitämässä koiraa kiinni - tiesin vain, että Moska ei todellakaan pysyisi paikallaan, jos toinen koira menee radalla.
Nelosesteellä sattui totaalinen virhearviointi omassa ehtimisessä. Tai olisihan tilanne ollut pelastettavissa, jos vain olisin ottanut kontaktin koiraan aiemmin. Luulin kuitenkin ehtiväni pidemmälle ja siinä vaiheessa kun aloin hakemaan kontaktia koiraan, se oli oli ehtinyt jo pitkälle putkesta. Hylkäyksistä tulee joukkueradalla kuitenkin vain virhepisteitä, jotka muutetaan lisäajaksi. Eli äkkiä vain rataa jatkamaan. Ja taas tälläkin radalla tuli yksi rima alas...en kestä!
Onneksi muut joukkueesta tekivät osuutensa hieman huolellisemmin, mutta yhtä nopeasti :) Järjestys oli Moska, Ode, Tahvo ja Hupi.

Tulostaululla oltiin porukalla jo hyvissä ajoin jännittämässä. Voi sitä riemua, kun Jenny huusi meidän voittaneen! Aivan uskomattoman hieno suoritus meiltä kaikilta! Jokainen meistä kisasi ekan kelpiensä kanssa ja kaikilla on taustalla täysin erilaisia koiria.

Ja oli mukavaa päästä vihdoin vähän vertailemaan Moskan aikaa muihin koiriin. On se vain vikkelä tyttö, varsinkin kun ottaa huomioon että meillä meni ylimääräisiä sekunteja neloshypyn sählinkiin :) Videolta karkeasti katsottuna siinä meni 3s hukkaan. Jos vauhti lisääntyy kokemuksen myötä niin kuin monella muullakin nuorella koiralla, olen pulassa :D

Palkintojenjaossa oli helppo hymyillä :) Mahtavat kannustusjoukot ja mahtavat koirat! Ihanaa, että varsinkin kasvattajat olivat paikalla :) Luotto voittoon oli ilmeisesti kova, kun jostain paikalle ilmestyi kuoharipullo voiton kunniaksi :D

Erjan ottama kuva palkintojenjaosta

Hieman otti iho väriä sunnuntain aikana :D

En voisi enää tyytyväisempi olla Moskaan. Sillä on ihan mieletön asenne kisapaikalla(kin)! Se ei nähnyt mitään muuta kuin esteet. Kukaan tai mikään ei varmaan olisi saanut sitä häirittyä, vaikka noin suuret kisat voivat olla todella suuri haaste aloittelevalle koiralle. Virheistä se ei ole moksiskaan vaan jatkaa yhtä iloisena kuin ennen virhettäkin (videoiltakin näkee). Ei sen kanssa ole koskaan mitään varsinaista häiriötreeniä tehty, se nyt vain osaa luonnostaan keskittyä työntekoon. Kun juteltiin viikonlopun aikana mm. kontaktien kouluttamisesta niin opin taas todella arvostamaan sitä, että Moska ei arjessa käytä silmää. Siitäkään huolimatta, että olisi varsin lupaava lampaillakin.
Tykkään Moskasta kyllä aivan valtavan paljon ja olen niin ylpeä tuosta pienestä sukkulasta!