Voihan juoksut..

Tärkein ensin; päästiin Moskan kanssa IKKJ:n tokon valmennusryhmään! Mahtavaa :) Vihdoinkin päästään hyvään, aktiiviseen porukkaan treenaamaan tavoitteellisesti tokoa. Ehdottomana plussana pidän sitä, että tunnen ison osan porukasta etukäteen agilityn kautta. Osaavaa ja mukavaa väkeä :) Jo vuoden verran olen odotellut, että tuohon ryhmään otettaisiin lisää väkeä, ja nyt sitten päästiin mukaan.

Viime viikon torstaina käytiin vielä kentällä ja hallilla treenaamassa. Moska teki jälleen seuruuta ja keppejä, mutta Tomu teki vähän pidemmän pätkän aksaa. Piiiiitkästä aikaa! En jaksanut nostella rimoja, mutta ei varmasti haitannut ollenkaan treenata pikkuesteillä, kun Tomulla on ollut niin pitkä tauko. Pyrrinpoika oli kovin innoissaan :) Kun sen saisi tottumaan keinuun niin voisin jopa harkita kisaamista. Kepitti todella näppärästi ja muisti hienosti pysähtyä kontakteillakin. Kun Tomu jotain oppii niin muistaa sen kyllä aina :)

Torstaina Moska aloitti toisen juoksunsa. Väliä ensimmäisellä ja toisella juoksulla oli 7kk eli ihan mukava väli tällaiselle "urosihmiselle" :D  Vaikka pakko kai se on alun epäilyista huolimatta myöntää, että seuraavakin koira tulee sitten joskus olemaan narttu. Niin vaan ne mielipiteet muuttuu!
Ei siis päästy lauantaina kisaamaan Kokkolaan. Toisaalta ihan hyvä näin, kun kepeissä on niin paljon ongelmaa. Moska ei tälläkään kerralla oireillut juoksuja etukäteen. Vielä perjantaina se oli iloinen ja vauhdikas pieni kelpie. Lauantaiaamuna se oli kuitenkin todella vaisu; 11 tunnin yöunista huolimatta olisi vain jatkanut nukkumista, vaikka yleensä hyppää parin voltin kautta pystyyn heti kun osoitan vähänkin heräämisen merkkejä. Ajattelin, että noniin se on nyt vain juoksuista johtuvaa vaisuutta - sitä, mistä paljon puhutaan. Itsellänihän Moska on ensimmäinen, leikkaamaton narttukoira enkä siis osaa vielä ajatella, että mikä on juoksusta johtuvaa ja mikä ei.

Päivän mittaan Moska meni koko ajan huonomman näköiseksi. Se oli ihan selvästi kipeä, kyse ei missään nimessä ollut vain haluttomuudesta. Se vain makasi tai seisoi paikoillaan surkean näköisena. Söi huonosti, pihalla käveli hitaasti, ei innostunut mistään tai kenestäkään. Yhtäkään raviaskelta se ei tainnut ottaa. Tarpeensa kuitenkin hoiti, enkä saanut käpälöimällä mitään kipureaktiota mistään päin kroppaa. Illemmalla hain äidin luota kipulääkkeitä ja annoin Moskalle sellaisen. Olo helpotti selvästi, mutta ei se siltikään oma itsensä ollut. Muutaman päivän selkä nyki kummallisesti lähes koko ajan:

Tässä on siis ollut muutama sellainen päivä, ettei olla tehty yhtään mitään. Moska piristyi hiljalleen ja lopulta peruin keskiviikolle varatun lääkäriajankin. Selän nykiminenkin loppui.
Keskiviikolle oli varattu aikoja sitten aika Jaana-Kaisalle (http://www.tmiterveystassu.fi/), joka oli tulossa päiväksi Seinäjoelle Sonjan luo käsittelemään koiria. Sonjan luona Moska oli jo oma lennokas itsensä, ja mm. surffaili sohvan selkänojan tyynyillä kaatuen siitä kolinan kanssa lattialle. Mitenkään tarkoituksella en anna sen tuolla tavalla riehua vieraassa paikassa, mutta nytkin se yhtäkkiä pomppasi käsittelyalustalta sohvan selkänojan päälle... pieni liukas saippua :D
Aina sillä on jotain pieniä lukkoja takana, mutta nyt niitä oli kaikilla ylimenoalueilla. Ja oli kyllä kipeä pieni kelpie käsitellessä... Rauhoittui välissä hienosti, mutta aina löytyi uusi kipeä kohta.
Oli puhetta, että sidekudokset löystyy juoksun aikana. Olisiko tämä viikonlopun kipuilu ollut sitten kipeän selän ja juoksujen takia löystyvien sidekudosten summa? Vaikea sanoa, mutta ainakin Moska on jo lennokas oma itsensä :) Seuraavien juoksujen jälkeen ollaan sitten taas viisaampia, kun näkee kuinka Moska silloin reagoi. Viimeksi juoksut eivät kuitenkaan vaikuttaneet Moskaan oikeastaan ollenkaan - hieman se nukkui enemmän aluksi. Ja nyt se on taas ihan normaali oma itsensä niin en millään viitsisi tässä vaiheessa leikkauttaa sitä kipeisiin juoksuihin vedoten..jos kipuilu ei johtunutkaan pelkästään juoksuista.