Ihan vähän vain

Eilen lauantaina meidän oli tarkoitus vain levätä. Illalla meitä kuitenkin pyydettiin seuraksi treenaamaan keinua niin oli ihan pakko lähteä... Tarvitsemme vielä apuohjaajan keinun treenaamiseen ja nyt siihen oli hyvä tilaisuus. Lisäksi meillä on ollut pitkä tauko koko keinusta!
Alkuun hieman paukuttelua, mutta se alkaa olla jo niin tuttua ja tylsää, että jätettiin paukuttelut aika nopeasti. Sitten sitä apuohjaajan kanssa treenaamista; juokseminen keinun päähän makuulle ja siinä makoilua, kun apuohjaaja heiluttelee keinua. Oikein yllätyin, kuinka hienosti Moska malttoi odottaa keinun päässä! Pääsin itse jo irti keinusta ja siinä se makoili, kun apuohjaaja heilutteli keinua. Malttoi odottaa myös siinä vaiheessa, kun keinu laskettiin alas - aikaisemmin lähti aina ennakoimaan ja yritti 2o2o-asentoon vaikka keinu ei ollut edes maassa. Toinen toisto oli jo niiiiin hieno, etten halunnut hinkata keinua enempää. Kohta saakin ruveta tiputtelemaan keinua enemmän kuin nykyisissä heilutteluissa. Eiköhän tästä vielä hyvä keinu tule :)

Tehtiin vielä yhdellä hypyllä poispäinkäännöstä, kun se on osoittautunut harvinaisen vaikeaksi molemmille. Aika kivasti onnistuu yhdellä siivekkeellä..vielä kun saisi tehtyä vauhdistakin.
Jos perjantaina kelpie oli paikoin vähän löysän oloinen niin nyt oli samanlainen tykinkuula kuin aina ennenkin!

Kaikki koirat olivat mukana, kun käytiin pidempi lenkki treenien yhteydessä. Ja jokainen pääsi vuorollaan halliin vähän hömpöttelemään :) Tomulla oli virtaa kuin pienessä kylässä ja se kepitti niin hienosti! Ja seurasi! Ja teki liikkeestä maahanmenoa! Vitsit että se on monessa asiassa teknisesti tosi taitava! Siltä vain puuttuu se pitkälle kantava moottori.. Olen tosin lopettanut kaikki jossittelut Tomun sairauksien ja hermojen suhteen, koska se on tyytyväisimmillään lenkki- ja kainalokaverina, joka pääsee silloin tällöin treenaamaan ei-tavoitteellisesti :)
Tyynen viihdyttämiseksi riitti narulelu ja iso halli. Se örisi ja haukkui ja juoksi onnellisena narulelunsa kanssa. Tuli viereen välillä rapsuteltavaksi ja lähti taas juoksemaan hepulijuoksua esteitä väistellen. Lopulta se vielä tykästyi Sonjan Zippi-gööttiin ja jaksoi juosta kilpaa Zipin kanssa, vaikka Tyyne aika harvoin enää innostuu leikkimään toisten koirien kanssa.
Pepsi kepitti vähän eri kulmista valmiilla etupalkalla. Melkein teki mieli itkeä, kun toinen on niiiiin innoissaan agilitystä, mutta ikä tulee pian vastaan. Ja omatuntoni kolkutteli, kun Pepsin treenaaminen on jäänyt Moskan takia niin vähälle... Pepsi kuitenkin voisi ihan hyvin treenata vielä miniesteillä vaikka kisoihin ei viitsi kovinkaan usein lähteä isommille esteille. Pitää ryhdistäytyä ja nauttia Pepsin kanssa treenaamisesta, kun se on vielä mahdollista! Ihan hyvin voin jättää Tomun useammin äidin lenkkikaveriksi ja ottaa Pepsin mukaan.

Tänään ollaan käyty vain lenkillä. Moska on rauhoittunut ensimmäisen juoksun jälkeen ihan järkyttävän paljon! Noiden vanhempien koirien kanssa on ollut ihan normaalia, että ne makoilevat ja nukkuvat sisällä.. Mutta Moskan kanssa olen melkein jo huolestunut! Vaikka tuollaisia kai wörkkereiden kuuluukin olla; tekevät työnsä täysillä ja muuten ottavat rauhassa...
Kyläpaikassa Moska bongasi äkkiä pöydän heikoimman lenkin ;) Muilta se ei edes yrittänyt, mutta tuohon se tälläsi itseään varsin kärsivällisesti.

Meillähän ei kerjätä...