Olisiko vihdoin minunkin aika siirtyä blogien ihmeelliseen maailmaan?
Yleensä välttelen pitkien, jäsenneltyjen tekstien kirjoittamista, koska mietin ihan liikaa miten ja mitä voin kirjoittaa. Toivoisin tämän kuitenkin olevan tapa pitää edes vähän kirjaa ja "muistiinpanoja" treeneistä, koska epäjärjestelmällisenä ihmisenä en ole missään muussakaan kirjanpidossa vielä onnistunut.. Kirjoittelen varmasti enimmäkseen Moskan treeneistä,
Viime aikoin olen pyöritellyt päässäni ihan hirvittävän paljon kaikkea treenaamiseen liittyvyää. Käsissäni on nyt koira, jonka kanssa vain ohjaajan osaamattomuus on rajana. Olen ottanut siitä vähän liikaakin paineita ja keskittynyt oman osaamiseni puutteisiin. Halu oppia uutta olisi ihan valtava, mutta kehitys tuntuu olevan tuskastuttavan hidasta! Pessimistinen luonteeni ei kykene miettimään, mitä kaikkea näinkin nuorena olen jo ehtinyt oppia.. :) Pentu on kasvanut ihan liian äkkiä ja nyt huomaan miettiväni, mitä kaikkea olisin halunnut tehdä toisin - siitäkin huolimatta, että pentua ottaessani luulin suunnitelleeni monta asiaa tarkasti.
Yksi ongelma on meidän laaja lajivalikoima. Pian tulee täyteen ensimmäinen yhteinen vuotemme Moskan kanssa ja olemme ehtineet kokeilla jo agilityä, tokoa/tottista, hakua, raunioita, jälkeä ja pk-kokeisiin kuuluvaa esineruutua. Ensi kesälle olisi luvassa ainakin vielä vepeä. Siinä oli jo kuusi eri lajia, joissa jokaisessa on montamontamonta liikettä ja osa-aluetta ja pikkujuttua opetettavana! Alunperin olin ottamassa lähinnä agilitykoiraa, jonka kanssa halusin kokeilla vähän muitakin lajeja.. Nyt muut, vieraammat lajit ovat kuitenkin vieneet yllättävän äkkiä mennessään ja niissä oma osaamattomuus korostuu oikein kunnolla. Ja siis totta kai, jokaisenhan pitää olla joskus aloittelija..mutta onko pakko opetella ja tehdä ne kaikki virheet noin hyvän koiran kanssa?! Perinteisestihän virheistä oppii, mutta entäs jos ei halua tehdä virheitä.. Agilityäkään en ole jättämässä, mutta se on lajina kaikista tutuin enkä sen vuoksi stressaa sen treenaamista samalla tavalla.
Pitäisi pystyä keskittymään tässä vaiheessa pariin mielenkiintoisimpaan lajiin, koska onhan meillä (toivottavasti) vielä monen monta vuotta aikaa treenata ja kisata.
Yritän muistaa, että Moska on vielä ihan lapsi. Sen huomaa itsekin, ettei se ole millään tavalla vielä aikuinen. Silti tekisi usein mieli treenata vielä vähän, hieman enemmän, vähän vaikeampaa, edistyä hieman nopeammin.. Kun koira on täynnä intoa ja moottoria, toistojen määrän pitäminen järkevänä on välillä todella haastavaa! Varsinkin agilityssä olen pistänyt jäitä hattuun vähintään sangollisen, koska agility on kuitenkin fyysisesti niin raskas laji. En osaa ihailla koiria, jotka menevät mahdollisimman nuorina pitkää rataa kontakteineen päivineen. Tämä ehkä osaltaan vaikuttaa siihen, miksi en ota agilitystä samanlaisia paineita kuin monesta muusta asiasta.
Blogin ulkoasua pitää vielä muokata ja muutenkin tutustua tämän toimintaan, mutta josko se tästä lähtisi sujumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti