Jäljellä

Tiistaina oltiin päivä kyläilemässä Isossakyrössä, mutta illalla paluumatkalla pysähdyttiin jäljelle. Tarkoitus oli tehdä lyhyt suora, loiva kaarros, vähän suoraa, kulma ja suoraa. Todellisuudessa jälki kiemurteli paljon enemmän kuin suunnittelin...ei oikein oma navigaatio pelannut kyykkiessä. 120 askelta vaihtelevan pituiseen nurmikkoon.
Olisi ehkä pitänyt siirtyä muualle, kun näin saman tien alkupäässä lenkkeilijän kahden ison koiran kanssa. Koirilla ei näyttänyt olevan mitään hallintaa, kun kumpikin juoksi suoraan autoani päin ja jouduin odottelemaan, että ne raahataan pannoista pois. Ajoin kuitenkin sen verran kauas, että ajattelin saavani olla rauhassa. Silti jälkeä ajaessa mielessä pyöri koko ajan, että mitä jos ne koirat kuitenkin juoksee jostain Moskan kimppuun... Saattoi vaikuttaa jonkun verran tekemisiini, vaikka yritinkin keskittyä vain Moskaan.

Ihan vähän vain kuikuilee vieressä olevaa ruokapöytää kohti

Jo paljon ennen oikeaa jälkeä Moska hakeutui kulkemalleni reitille. Nenä oli syvällä maassa ja Moska näytti siltä, että "joojoo tiedän mitä teen". Tehtiin silti normaalit alkurutiinit ennen kuin päästin sen jäljelle. Liikkui kohtuu rauhallisesti, mutta ei oikein malttanut keskittyä nameihin. Osan nappasi lennosta, osan meinasi jättää jäljelle. Ollaan pari edellistä kertaa tultu jäljelle suoraan toisista treeneistä, mutta nyt ei oltu tehty koko päivänä vielä mitään väsyttävää niin oli varmasti senkin takia edellisiä kertoja hätäisempi.
Välissä oli muutama tyhjä jälki, mutta Moska tuntui ignooraavan ne täysin ja siirtyvän mahdollisimman nopeasti seuraavalle namille. Vahingossa serpentiinin malliseksi mennyt jälki ei tuottanut ongelmia, mutta kulmasta meni vähän ohi. Kun vain seisoin paikoillani niin etsi jäljen uudelleen ja lähti etenemään oikein. Pidempi heinikko jostain syystä alkoi ällöttää Moskaa ja yhtä kohtaa se väistä sivuun ja nenäkin nousi maasta. Jotain ihmeellistä siinä oli Moskan mielestä, koska se ei kovin helposti nosta nenäänsä jäljellä. Sai kuitenkin poimittua namit siitäkin kohtaa vaikka seisoikin jäljen sivussa. Parin askelen jälkeen jatkoi ihan normaalisti eikä loppujäljellä ollut mitään ihmeellisyyksiä.

Periaatteessa jäljellä ei tapahtunut mitään erikoista, mutta se vain tuntui huonommalta. Eikä lopetettu hetkeäkään liian aikaisin, koska ne samat isot koirat tulivat jo melko lähellä meidän jälkipaikkaa. En sitten ehkä ollutkaan niin kaukana kuin kuvittelin... Koirat olivat onneksi remmissä - olivat varmaan nähneet autoni jo niin kaukaa.

Tyyne oli työpäivän aikana rakentanut itselleen sopivan pesän, kun olin itsekin nukkunut edellisen yön sohvalla

Kun muut söivät kotona vielä iltaruuan niin Moska tokoili parilla nakilla sillä välin. Seuruu oli aivan mahtavaa, mutta tunnarikapulan kanssa sössittiin. Moska onnistuu välillä pureskelemaan yhden kapulan tikuiksi jo yhden palautuksen aikana, vaikka sitten välillä tekee tosi siistejä palautuksia. Puutuin varsin selkeästi tuohon pureskeluun ja sain Moskan paineistumaan. Siinä mielessä kuitenkin opettavainen treeni, että toimintakyky säilyi ja pureskelu loppui. Toki palautukset olivat hitaampia ja epävarmempia, mutta sai kyllä kunnon kehut kun ei pureskellut. Innostuessaan pureskelee tunnarikapulaa paljon herkemmin niin luulen, että tuo huomautus oli ihan paikoillaan.