Yhteinen sävel agilityradalla

Keskiviikkona meni taas koko ilta agilityhallilla. Ensin muita kouluttaen, sitten rataa rakentaen ja itse treenaten. On muuten ärsyttävää opettaa keppejä möllikoirakoille! Hirveä määrä lupaavia koiria ja ohjaajia, mutta keppejä on vain niin vaikea saada kuntoon "kerran viikossa treeneissa"-periaatteella. Varsinkin kun niitä keppejä ei ole edes mahdollista treenata joka viikko - tai vaikka ne radalla olisikin niin se järjestelmällinen verkkojen poistaminen... En ole tätä ryhmää kouluttanut ennen tätä kurssia, mutta selvästi kaikki ovat jumiutuneet verkkoihin. Lisäksi verkkojen edestakaisin venkslaamisessa menee tuhottomasti aikaa, kun kaikki ovat eri vaiheessa. Kepit ovat kyllä harmillisen vaikea opetettava juttu seuratoiminnassa, jossa ryhmäläisillä saattaa jatkuvasti vaihtua kouluttaja, kouluttajien tyylierot ja erilainen paneutuminen asiaan, treenien rajallinen aika, vähäiset treenikerrat... Itse ainakin olen päättänyt auttaa näitä koirakoita keppien kanssa parhaani mukaan!

Moskan treeneissä oli tällainen rata:

Ajattelin tehdä kakkoselle pienen vekin, ettei Moska ole vauhtiin päästyään vitosella. Hyvä juttu muuten, mutta eihän se mitään vekkiä osaa...meni siis ekalla yrityksellä takaakierroksi. Palkkasin pariin kertaan kädestä niin johan alkoi sujua. Tosin ei tuohon väliin varsinaista vekkiä tarvinnut, lähinnä pienen törkkäisyn.

En selvästikään osaa rataantutustumisessa olla vielä Moskan ohjaaja. Jäin vitosen äärelle pyörimään ja kääntämään, jolloin olin kutosella todella myöhässä... Tollo minä. Jep, olisihan se varmasti Pepsillä toiminut. Radalla suunnitelma vaihtui sitten siihen, että vähän kauempaa lähetin Moskan vitoselle, siitä kutosen ohi ja seiskalle poispäinkäännöksellä. Moska tuli aivan mielettömän hienosti mukaan kutosen päällejuoksuunkin! Kasille suhina hyvissä ajoin ja valssilla käännös. Sehän jopa kokosi itseään, wuhuu!

Esteelle 11 halusin tehdä takanaleikkauksen, koska se on yksi niistä liian vähän treenatuista jutuista. Ekalla kertaa meni tooooodella pitkäksi. Pyysin Paulan palkkaajaksi oikeaan suuntaan, mutta millään ei meinattu löytää oikeaa ajoitusta. Joko menin liian lähelle estettä ja Moska kääntyi väärään suuntaan tai sitten käännös valui pitkäksi. Kun lopulta lähdin vain todella aikaisin leikkaamaan Moskan linjaa niin käännös parani. Niii'in Kati, se on maksikoira, sille pitää tehdä asiat aikaisin. Varsinkin tuolla vauhdilla.

Radalla olisi voinut kokeilla vielä kaikenlaisia muitakin juttuja, mutta nyt saatiin treenattua montaa meille vieraampaa juttua. Toistoja tuli monta ja tehtiin rata pariin kertaan kokonaisena läpi niin Moska alkoi olla jo väsyksissä. Lisäksi treenattiin jo aiemmin keppejä (ne muuten alkaa toimi, onnistumisprosentti on kasvanut huimasti, jihuuu!), Moska hengaili radanrakennuksen aikana hallissa ja käytiin pitkällä lämmittelylenkillä ennen treenejä.

Olihan tuossa monenlaista takkua, mutta se oli sellaista hyvää takkua :) Ne takut opettaa! Ja tiesin kuitenkin joka jutusta, että ollaan treenattu niitä todella vähän enkä voinut edes olettaa, että Moska niitä vielä osaisi radalla. Kaikista takuista huolimatta oltiin radalla YHDESSÄ. Moska alkaa vihdoin hyväksyä sen, että vaikka ohjaaja on hidas niin se voi silti olla ihan hyödyllinen kaveri radalla :)