Kisojen kootut selitykset

Ensinnäkin, liika tieto lisää tuskaa... Keskiviikon treeneissä Moska tuntui paljon hitaammalta kuin normaalisti. Kääntyikin jopa ja oli kuulolla. Heti miettii, että onko se kipeä vai tekeekö tuo valeraskaus sen. Ei sillä taaskaan muita oireita ole kuin turvonneet tissit - ja mahdollisesti tuo rauhallisuus ja hitaus. Tai "hitaus". Kai se moneen muuhun verrattuna on edelleen nopea, mutta itse murehtii sitä, jos se onkin kipeä. Juoksukierron aiheuttamat oireetkin opin varmaan tuntemaan vain ajan kanssa... Mutta kun ei se sitten arjessa vaikuta ollenkaan kipeältä!


Lauantaiaamuna käytiin tekemässä pikkutreenit. Vähän keppejä, vähän kontakteja ja renkaan muistutus. Ekalla kerralla onnistui hajottamaan renkaan täysin, mutta ei onneksi jäänyt muistelemaan sitä ollenkaan. Kepit sujuivat hienosti, onnistumisprosentti täysi 100 :) A:n kontaktilta meinasi vähän valua ja siitä piti muistutella. Olin itse niin kovassa flunssassa, että tehtiin treenit hyvin lyhyesti ja nopeasti.
Lämmittelylenkillä Moska hermostui ihan turhasta vähän vanhemmalle borderterrierinartulle. Tähän juoksut selkeästi vaikuttavat edelleen, kun on niin kiukkuinen toisten koirien kanssa - sama juttu oli edellisten juoksujen aikoihin. Sanoin kuitenkin itse sen viimeisen sanan ja sen verran selkeästi, että loppulenkki ja jäähdyttelylenkki mentiin oikein hyvässä sovussa.

Sunnuntaina lähdettiin Vaasaan kisaamaan. Oma pää tuntui räjähtävän flunssan takia.. Jo rataantutustumisen jälkeen hengästytti enkä saanut yhtään levähtää välissä, kun lähdettiin ekoina. Kummasti se flunssainen olo silti unohtui siinä juostessa. Aivan kuin joku olisi joskus sanonut, että flunssaisena ei saa urheilla?

Ekalla radalla Moska tuntui taas hitaammalta..ja näkyy se videollakin. Keinu meinasi ilmeisesti mennä pitkäksi ja mahtoiko Moska saada huonossa laskeutumisessa vähän kipeää, kun arasteli puomilla (ja oikeastaan vasta keinun jälkeen hidastui). Moska kun ei normaalisti ihan pienestä ota itseensä (tai sitten se valeraskaus tekee tuonkin herkkyyslisän?). Kepit olivat hieman eri linjassa hypyltä, mutta sain Moskan laskeutumaan hyvin kepeille päin. Lähti oikein, mutta sekoitti taas rytminsä. Tuomarin käsikin ilmeisesti väsyi, kun viimeisellä kerralla ei antanut enää virhettä :D Yliaikaa onnistuttiin kuitenkin keräämään tuolla takkuamisella, ja lopullinen tulos oli 10,38 (4. sija). Oli muuten aivan järkyttävä keppiepätoivo tuon radan jälkeen...en osannut yhtään iloita siitä, että muu rata sujui virheettömästi tai että toisiksi viimeisen hypyn käännös oli aivan loistava!

Toisella radalla vauhti oli jo lähempänä normaalia. Kakkosen ohjaukseen jäin itse kiinni liian pitkäksi aikaa ja keinun jälkeisen elämän totesin katastrofiksi jo rataantutustumisessa. En luota vielä keinuun niin paljon, että uskaltaisin juosta täysiä ohi (treeniin tämä!). Suunniteltu viskikin meni ihan pieleen...oma mokani, kun en osannut ajoissa kertoa, mikä on suunta. Moska ei kuitenkaan ehtinyt putkeen asti ja selvittiin siitä ilman virhettä. Kepeillä hidastelin ihan tarkoituksella ja halusin antaa koiran lähteä ihan rauhassa. Mikä helpotus, kun kepit onnistuivat heti! Takanaleikkaus oli katastrofi.. Ollaan tehty leikkauksia turhan vähän, enkä osaa itse vielä käsitellä Moskaa niissä (treeniin tämä, osa2!). Viimeinen este...noh, senkin voisi varmasti ohjata. Tulos HYL kolmen kiellon takia. Kun olisin tuon viimeisen ohjannut niin oltaisiin päästy edes palkinnoille, dääm! :D

Kummastakin videosta huomaa, että jään itse liian pitkiksi aikaa ohjauksiin kiinni. En vain vielä osaa reagoida tarpeeksi nopeasti. Lisäksi Moska katseli esteiden välissä paljon enemmän päälleni kuin normaalisti niin reagoikin nopeammin kuin yleensä. Toisella radalla viimeisen esteen ohitus ei käynyt edes mielessä, koska ei se ole tuollaisissa kohdissa paljon päälleni katsellut. Kontakteilta vapautin liian nopeasti ja toisen radan puomi olikin jo hätäisempi. Pitää muistutella pelkkää alastuloa ja siinä malttamista omalla hallilla ennen seuraavia kisoja. Lisäksi keinullekin pitää ottaa yhtä selkeä pysähtyminen kuin muille kontakteille, koska koira on selkeästi hieman hämillään koko keinusta.

Toisen radan jälkeen teki mieli hakata omaa päätä seinään. Vaikka kuinka osaan rataantutustumisessa suunnitella hyvin niin silti menee totaalisen pieleen radalla. Kun ohjauksesta puuttuu tasaisuus ja sujuvuus...töks, töks, töks... Käytiin välissä kaverin kanssa syömässä ja harmitus onneksi laantui hyvin sen aikana. Kisapaikalle palatessa katselin iloista pystykorvaa auton ikkunan läpi ja mietin, että koirassa sentään on potentiaalia vaikka kuinka paljon - minulla on kyllä aikaa opetella :) Koirat pääsivät mereen uimaan, ja Tomu pääsi seurapojaksi radan reunalle muiden suorituksia katselemaan. Vaikka Tomu arjessa onkin pehmeä ja herkkä koira niin kisapaikalla se vain makoili sylissäni rapsuteltavana ja kerjäsi naapurin repulta nameja. Moskakin kävi vielä myöhemmin opettelemassa käytöstapoja radan reunalla.