15.8.2013

Kun yksi asia opitaan, toinen hajoaa

Kyllä on melkoista palapeliä tämä treenaaminen.
Pyysin keskiviikon agilitytreeneihin takanaleikkauksia ja niitähän saatiin. Rata oli niin täydellinen treenirata meille; viskiä, takanaleikkauksia, päällejuoksua ja vekkiä. Kaikki sellaisia juttuja, joita meidän pitäisi treenata. Kepit eivät radalle mahtuneet, mutta puomi sentään oli.

Viskileikkauksessa oli aluksi suuria ongelmia. Moska reagoi niin nopeasti ohjauksiini ja sain sen joka kerralla esteestä ohi. Hyppy vielä hypättiin "tyhjyyteen" niin mikään siellä ei vetänyt Moskaa. Lopulta käänsin kroppaani oikein liioitellun paljon hypylle, mutta hyppäsi silti tiukasti siivekkeen ympäri oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen oppi varmaan lähinnä esteiden suoritusjärjestyksen, kun viski alkoi toimia niin paljon paremmin ja pienemmällä vaivalla. Mutta teki (varsinkin minulle!) oikein hyvää hinkata tätä ja lopulta saada niin hienoja onnistumisia!

Moskan tassunjälki rappusilla :)
Päällejuoksut toimivat yllättävän hyvin! On alkujaan tullut todella helposti esteestä ohi päällejuoksuissa, mutta nyt ehti ajatella ohitusta vain kerran - silloinkin kyllä korjasi linjansa hypylle ilman sen kummempia toimenpiteitä. Kerran huomautin riman tiputuksesta ja teki sen jälkeen todella hienoja hyppyjä! Tiukkoja ja matalia, aivan siivekettä nuollen.

Takanaleikkauksissa onnistuin kerran ajamaan Moskan hypystä ohi. Miten se voikin olla niin vaikeaa Moskan kanssa! Hienosti se sitten kuitenkin kääntyi, kun olin itse tarkkana ajoituksen kanssa. Edellisellä kerralla hyppäsi aina tosi kauas leikkauksissa, mutta nyt teki tosi siistejä käännöksiä. Kaksi peräkkäistä leikkausta oli itselleni vaikeaa, kun olin aina myöhässä ja Moska pääsi hyppäämään sen verran kauas, että meinasi hypätä seuraavan takaakiertona. Moska oli kuitenkin hyvin kuulolla ja sain sen pitkänkin hypyn jälkeen takaisin oikealla hypylle.

Jäähdyttelylenkillä
Vekkikin sujui hienosti, mutta sitten se ongelma...kontakti... Moskalla on ollut aina niin hienot ja varmat kontaktit, mutta nyt se alkoi valua puomilla. Pysähtyi kyllä, mutta vasta tasamaalle. Lisäksi vaadittiin miljoona uusimista ja korjaamista ennen kuin teki oikeasti kelvollisen kontaktin. Aluksi yritti vain peruuttaa tasamaalta takaisin, mutta en todellakaan halua kisoissa hylkäystä tuollaisen takia.

Vauhdista ei tällä kertaa todellakaan tarvinnut murehtia. Oli aivan yhtä vauhdikas kuin ennenkin! Vaikka onnistuttiin takkuamaan monessakin asiassa niin fiilis oli mielettömän hyvä sekä koiralla että minulla. Opittiin niiiin paljon! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti