Maanantaina tottistreeneissä Moskan seuruu alkoi näyttää taas normaalilta! Hyvää, ryhdikästä pätkää hyvällä asenteella. Eikä haitannut vieras kenttä tai vieressä pyörivät rauniotreenitkään. Häiriötreeniä se kyllä vaatisi, mutta sitä saadaan varmasti treenattua IKKJ:n valmennusryhmässä.
Jäävistä seisominen toimi peruutellen yhtä hienosti kuin kotipihassakin. Lisäksi otettiin vähän tuntumaa liikkeestä istumiseen. Käskyjä vain mietin, kun seisomiskäsky on "sto" niin onko "istu" liian samanlainen melko voimakkaan ässän takia... Oli tai ei niin todennäköisesti pelaan varman päälle ja kehitän siihen jonkun ihan muun käskyn.
Lopuksi otettiin kunnon vauhtiluoksetulo, kun oli kerrankin treeniseuraa. Kyllä muuten pinkoo pieni kelpie hemmetin lujaa ja iskee hienolla voimalla leluun kiinni!
Kotimatkalla pysähdyttiin syömään iltaruoka jäljeltä. Moskan oma ruoka tosin on aika huonoa jäljelle, kun nappula on turvotettuna mielettömän suurta. Näkyy kauas ja siihen pariin desiin mahtui ruokaa vain 90 askelen jäljelle.
Alustana oli vaihtelevan mittainen nurmikko; lyhyttä tai erittäin lyhyttä. Moska alkaa ilmeisesti ymmärtämään jotain mielentilasta, koska onnistuttiin lähestymään jälkeä mahtavan rauhallisella fiiliksellä ja jäljelle lähtökin oli hallittu. Innokas, mutta hallittu. Poimi tarkasti jokaisen namin, vaikka etenikin hemmetin nopeasti. En tosin onnistunut millään rytmittämään liinan käyttöä...aina liian hidas. Moska ei onneksi ihan vähästä hämmenny eikä todellakaan jätä jälkeä, vaikka jäisinkin liinaan vähän turhaan kiinni. Todella tyytyväinen sai olla tuohon jälkeen vaikka jäikin lyhyeksi!
Tiistaina treenattiin pellolla ilmaisuja kokonaan piilossa olevan maalimiehen kanssa. Moska kyllä näki, kun maalimies piiloutui, mutta lähettäessä alkoikin jännittää pressua. Tai koko tilanne oli todella nopeasti ohi, kun väisti vähän ohi selkäkarvat pystyssä, pöhisi kertaalleen ja jatkoi sitten häntä ja karvat pystyssä maalimiehen luo. Olin kyllä melko järkyttynyt tuosta reaktiosta, kun Moska ei ole edes pentuna/teininä jännittänyt _yhtään_mitään_. Onneksi selvisi jännityksestään omin avuin parissa sekunnissa, kykeni ottamaan rullan normaalisti ja tekemään loppuketjunkin normaalisti. Uudella lähetyksellä lähti kuin tykinkuula ja sukelsi suoraan pressun alle maalimiehen kaveriksi :D Häntä heilui niiiiin kovasti! Kyllä se sitten hetken päästä muisti rullankin olemassaolon ja toi sen normaalisti minulle. Tämän jälkeen osasi taas käyttäytyä ja toimia niin kuin hakukoiran kuuluu :D
Viime viikolla tehtiin kesän ensimmäinen esineruutu. Moska rakastaa juoksemista ja jaksaa kyllä etsiä metsässä vaikka kuinka kauan niin en ole hirveästi vielä tässä vaiheessa stressannut esineruudun opetusta. Kotona tehdään iltaruualla muutaman kerran viikossa palautustreeniä, jonka uskonkin olevan varmaan se vaikein osuus koko ruudussa.
Olisi pitänyt ymmärtää laittaa ruutuun heti useampi esine helpottamaan aloittelevaa koiraa, mutta enpä sitten osannut siinä kohtaa ajatella, kun vähän extempore päätettiin treenata ruutua toisten treenien lopuksi. Mutta kelpiehän juoksi..juoksi...juoksi.. Ei sitä haitannut yhtään, vaikka esinettä ei meinannut löytyä. Kerran otin sen takaisin, kun juoksenteli jo jossain alueen ulkopuolella, ja lähetin lähempää ja esineeseen nähden paremmalla linjalla. Löytyihän se sukkamytty lopulta! Kokonaisia palautuksia ei vielä metsässä tehdä vaan vapautin leluun.
Aika paljon tuollainen koira kyllä antaa anteeksi aloittelevan ohjaajan mokia treenien suunnittelussa.
Moskan hakuliivit ovat odottaneet pienentämistä kaapissa yli vuoden... Jokohan olisi aika ottaa itseään niskasta kiinni ja vähän tuunata niitä? Saataisiin edes kennelleirille vähän uskottavuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti